Sisäasiainministeriön asettama aluejakotyöryhmä sai keväällä valmiiksi ehdotuksensa alueellisen pelastustoimen aluejaoksi. Työn pohjana oli selvitysmies Pekka Myllyniemen ehdotus maan jakamiseksi noin 30:een alueeseen. Työryhmän jäljiltä syntyi esitys 21:stä alueellisen pelastustoimen alueesta.
Esitys lähti laajalle lausuntokierrokselle. Palautteen seulomisen jälkeen oli selvää, että työryhmän ehdotus tulee lähes sellaisenaan olemaan myös lopullinen aluejako.
Eniten kritiikkiä työryhmän esitystä kohtaan oli pohjoisessa, Pohjanmaalla ja aivan etelässä. Näiden alueiden muutosesityksiä pohtimaan sisäministeriö asetti kuusimiehisen asiantuntijaryhmän. Se tehtävänä oli kuulla kolmen alueen edustajia ja laatia sen jälkeen vaihtoehtoisia aluejakoratkaisuja.
Entisen Uudenmaan läänin alueelle aluejakotyöryhmä on esittänyt jakoa kolmeen alueeseen, jotka olisivat Läntinen Uusimaa, Itäinen Uusimaa ja Helsinki. Itäisen Uusimaan kunnissa on pyrkimyksiä jakaa alue kahtia Keski-Uudenmaan ja Itäisen Uudenmaan alueiksi, joka merkitsisi neljän alueen muodostumista. Entisessä Uudenmaan läänissä on vetoa myös kahden alueen ratkaisuun: Uudenmaan maakuntaan ja Itä-Uudenmaan maakuntaan. Neljättäkin vaihtoehtoa, koko entisen Uudenmaan läänin aluetta on kannatettu.
Pohjanmaalla vastustusta on herättänyt aluejakotyöryhmän ehdotus siirtää Pietarsaaren seutukunnan viisi kuntaa Pohjanmaan maakunnasta Keski-Pohjanmaan maakuntaan. Alueen kunnissa on pyrkimyksiä puhtaan maakuntajaon mukaiseen (2) ratkaisuun.
Oulun lääniä aluejakotyöryhmä on ehdottanut jaettavaksi kolmeen alueeseen. Myös maakuntapohjaisella, kahden alueen ratkaisulla kuten myös yhden alueen mallilla, jossa koko Oulun lääni on yksi alueellisen pelastustoimen alue, on kannattajansa.
Asiantuntijatyöryhmä on luovuttanut ehdotuksensa sisäministeriölle. Paperia on käsitelty hallituksen iltakoulussa. Seuraavaksi odotellaan valtioneuvoston vahvistusta aluejaoksi.
Todennäköistä on, että aluejakotyöryhmän esitys 21:stä alueesta on myös valtioneuvoston päätös. Aluejakotyöryhmän esitys entisen Uudenmaan jakamiseksi kolmeksi alueeksi on varsin vahva, koska se pitää sisällään Uudenmaan kolmen ison kaupungin, Helsingin, Espoon ja Vantaan tulemisen alueidensa keskuspaikkakunniksi. Oulun läänissäkään tuskin poiketaan aluejakotyöryhmän esityksestä. Pohjanmaan ratkaisu puolestaan on joka tapauksessa kahteen alueeseen perustuva.
Entä mitä tapahtuu Lapille? Kitkerimmät lausunnot aluelakia ja aluejakoa kohtaan tulivat pohjoisimmasta Suomesta. Lapin liitto esitti Lapin läänin jättämistä kokonaan lain soveltamispiirin ulkopuolelle, ja Kemin kaupunki tyrmäsi aluelain ja aluejaon perustelut.
Lappi tuskin tulee saamaan erityiskohtelua. Siihen viittaa asian ympärillä viime kuukausina vallinnut hiljaisuus. Lapin lääni ei tiettävästi ollut myöskään asiantuntijatyöryhmän pohdintojen kohteena.
Myllyniemen esitys perustaa maahan noin 30 alueellista pelastustointa tarkentui aluejakotyöryhmän mietinnössä 21:ksi. Asiantuntijatyöryhmän paperi vaihtoehtomahdollisuuksineen muutti luvun jälleen noin 20:ksi.
Seuraavassa vaiheessa noin -sana poistuu lopullisesti. Valistunut ennustuksemme on 21.
Suomen palokunnat selviytyivät marraskuisten myrskytuhojen pelastustöistä hyvin. Puita kaatui eri puolilla maata kymmeniätuhansia runkoja. Sähköt katkesivat, rakennukset vaurioituivat. Ilmoituksia vaaratilanteista sateli. Hätäkeskukset kirjasivat kaikkien aikojen päiväennätyksiä.
Tamperelainen Aamulehti teki laajan soittokierroksen Pirkanmaan kunnanjohtajille. Tulos oli mukavaa luettavaa palokunnille. Kunnanisät kehuivat poikkeuksetta palokuntansa venymiskykyä. Puheenvuoroista paistoi myös yllätys palokunnan monitaitoisuudesta, kun kokemuksen tuomaa arkijärkeä käyttäen ja tarvittaessa kekseliästä improvisointia hyödyntäen vakinaisten, puolivakinaisten ja vapaaehtoisten palokuntien miehistöt ratkoivat vaaratilanteita. Pinttynyt mielikuva “perinteisestä palokunnasta” sai kyytiä. Arvosteluryöpyn kohteeksi joutuivat sähkölaitokset. Sähköntuotannon keskittäminen on vienyt kunnista omat tai yksityiset sähkölaitokset. Samalla ovat kadonneet paikkakuntien omat vikakorjaajat ja linjanhuoltajat.
Palokunnissa käsivarsia riittää ainakin vielä. Kuntakohtainen palokuntaverkko ja läheisyysperiaatteeseen perustuva palokuntajärjestelmä näyttivät parhaat puolensa. Erityisesti vapaaehtoisten palokuntien merkitys korostui. Ne olivat nyt arvossaan myös isoissa kaupunkikunnissa. Muun muassa Helsingissä, Tampereella ja Turussa vapaaehtoisten palokuntien hälytysosastot (joita useimmiten käytetään vain reservinä) olivat ensivasteen yksikköinä rinta rinnan tositoimissa ammattipalomiesten kanssa.
Pyryn- ja Janitanpäivien myrskyt taisivat samalla olla viime tingan muistutus alueellisen pelastustoimen suunnittelijoille: kyllä käsivarsia tarvitaan edelleen...