Pelastustieto 2/2001
Pääkirjoitus
Työtöntä rankaistaan
Toimitussihteerimme Risto K. Järvisen raportti pohjoissuomalaisen kunnan vanhemman sammutusmiehen ratkaisusta luopua päivystys- ja hälytystoiminnasta sen vuoksi, että hän joutuu taloudellisesti kärsimään halustaan vaikuttaa oman kuntansa henkilö- ja paloturvallisuuteen, on karua luettavaa yhdenvertaisuusnäkökulman kaikkivoipasta määräysvallasta.
Kun työtön työnhakija, vuosikaudet kuntansa vapaaehtoisen palokunnan hälytystoimintaan osallistunut, monet kurssit ja harjoitukset käynyt sammutusmies jatkaa turvallisuustyötään lähiyhteisönsä hyväksi, hänen apunsa yhteiskunnalle palkitaan työttömyyskorvausta vähentämällä.
Näin on tapahtunut vuodesta 1997 lähtien. Silloin työttömältä poistettiin ns. sovitettu suojaosa, joka oli mahdollistanut muutaman sadan markan kuukausitulon ilman että sillä oli ollut vaikutusta työttömyyskorvaukseen. Nykyään vähäinenkin ansio paitsi vähentää työttömyyskorvausta usein myös myöhentää sen maksatusta.
Asiaan on yritetty vaikuttaa, mutta ymmärrystä ja myötätuntoa riittää vain puheissa. Yhdenvertaisuuden periaatteen vuoksi ei kuulemma ole perusteltua asettaa ansiotuloja keskenään erilaiseen asemaan työn laadun tai työn tekemisen muodon perusteella.
Sammutusmiehen työ ja tilapäinen mainosjakelu ovat lainsäätäjän näkökulmasta samanarvoista työtä. Kuitenkaan ”ei missään työnteossa vapaaehtoista palokuntaa lukuunottamatta kutsuta töihin minimipalkalla keskellä yötä ja anneta lopputili kahden tunnin kuluttua”.
Eihän se näin saa olla. Muuttoliike työn perässä asuinkeskuksiin autioittaa maaseutua ja on uhka palokuntien toimintavalmiudelle. Mitä tekee yhteiskunta? Se rankaisee jäljellejääviä.
Aasinsiltana
doping ja moraali
Kuuden suomalaishiihtäjän dopingkäry oli iso uutinen. Tv-kanavien suoria tiedotustilaisuuksia seurasi enimmillään 2 miljoonaa suomalaista. Televisio-, radio- ja lehtihaastatteluissa muiden joukossa poliitikot sekä yritys- ja tiedemaailman edustajat lausuivat jyrkän tuomionsa dopingin käytölle. Ne samat tahot, jotka pankkikriisin alkumetreillä kiireesti ja kepulikonstein ”douppasivat” miljoonia markkoja piiloon tai houkuttelivat piensijoittajien rahoja tuhoontuomituksi tietämäänsä osakeantiin. Ne samat tahot, jotka olivat doupanneet itseään ilmaismatkoilla ja kestityksillä ja saaneet lahjusten vastaanottamisesta tuomion. Ne samat tahot, jotka asemansa ja statuksensa huomioiden olivat uskomattoman huonomuistisia vaalirahoituksensa määrästä ja laadusta. Ne samat tahot, jotka sisäpiiritiedoillaan tekevät voittoja pörssimaailmassa. Ne samat tahot, joiden tiedeyhteisössä omat varat ja yliopistojen rahat menevät sekaisin.
Tämä moraalisaarna lehtimiesurani kaikkien aikojen huonoimpana aasinsiltana loikkaan pelastustoimen nykytilanteeseen, alan suurimpaan hankkeeseen seitsemäänkymmeneen vuoteen.
Alueellisen pelastustoimijärjestelmän valmiiksisaattaminen on mittava operaatio. Sen vetäminen on iso urakka ja leveitä harteita vaativa. Siksi kentällä on ehditty kummastella ministeriön ykkösketjun puuttumista vuosikymmenien merkittävimmän pelastustoimihankkeen virallisluonteisesta valmistelutyöstä.
Hankkeen päätoimisen projektiryhmän Oksanen-Paasiluoto-Karjalainen tahtoa, taitoa ja kapasiteettia kohtaan ei ole kuulunut moitteita, eikä ole ollut syytäkään. Ryhmä on ahkeroinut ja työnsä tiukasta takarajasta huolimatta kiertänyt kentällä ja jatkanut selvitysmiehen aloittamalla avoimuuden linjalla.
Lahden MM-hiihtojen jälkitunnelmissa asian voi pelkistää näinkin: verta ei ole tarvis vaihtaa, mutta näkyvää rekrytointiruisketta kannattaa harkita.
PS
Pommina on pudonnut kentän tietoon uhkakuva, että alueellisen pelastustoimen suunnitteluun ja suunnittelijoiden palkkaamiseen vuosina 2002-2004 tarvittava noin 40 miljoonan markan määräraha ei sisältyisikään valtion tulo- ja menoarvioon. Kun näin on käymässä, puuttuvat rahat on tarkoitus napata kalliin pelastuskaluston valtionavusta, ns. paloautorahasta, joka vuositasolla on noin 22 miljoonaa markkaa.
Suunnitelma on tyrmistyttänyt palokuntien kenttäväen ja päällystön. Selvitysmies Pekka Myllyniemen visio alueellisen pelastustoimen kehittämiseen saatavasta 150 miljoonan markan harkinnanvaraisesta tuesta on kutistunut 40 miljoonan markan suunnittelumäärärahaksi, joka olisi pois kuntien kalustohankintarahoista.
Nyt pitää konsulien valvoa. Tökerö ja pelastustointa räikeästi aliarvostava suunnitelma toteutuessaan sekä pysäyttäisi autohankinnat kahdeksi vuodeksi että nujertaisi suomalaisen paloautoteollisuuden. Tällaisilla keinoillako päättäjät markkinoivat alueellista pelastustointa kunnanisille?
Käsittämätöntä.
Lausuntopyyntö alueellisen pelastustoimen järjestämisestä on juuri tavoittanut kunnat ja alan järjestöt. Niissä pitää voimakkaasti vedota erillisen suunnittelumäärärahan puolesta.
Edellinen - Seuraava