World Trade Centerin tornien, Yhdysvaltain talousmahdin symbolien tuhoutuminen ja Pentagonin, Yhdysvaltain puolustusministeriön kuuluisan virastorakennuksen tuho terrori-iskuissa ovat olleet järisyttävä uutinen kaikkialla maailmassa.
Tuhansien ihmisten kuolema lähes suorassa televisiolähetyksessä on ainakin hetkeksi yhdistänyt myös poliittiset vihamiehet. Siviileihin kohdistunut isku on tuomittu kaikkialla maailmassa väristä, uskonnosta ja yhteiskunnallisesta ideologiasta riippumatta. Maa, johon teko tavalla tai toisella yhdistetään, tulee jäämään yksinäiseksi yhteiskunnaksi, jolle ei montakaan ystävää löydy - valitettavasti kuitenkin joku. Varmaa myös on, että jokainen kivi käännetään tekoon syyllistyneiden saattamiseksi vastuuseen.
Neljän reittilennolla olleen matkustajakoneen lähes samanaikainen kaappaus ja keinot ohjata ne suurvallan strategisesti arkoihin kohteisiin ovat paitsi merkki pitkälle viedystä suunnitelmallisuudesta myös häkellyttävä osoitus turvajärjestelmien haavoittuvuudesta.
Itse kukin on viime vuosien aikana voinut havaita erilaisten turvajärjestelyjen lisääntymisen jokapäiväisessä elämässä. Tapauskohtaiset massiiviset turvatoimet ja pysyväksi arkipäiväksi nousseet kulunvalvontajärjestelmät ovat monasti tuntuneet liioittelulta. Syyskuun 11. päivän tapahtumien seurauksena on itsestäänselviö, että ennaltaehkäisevän turvallisuudet keinot tulevat entistä massiivisemmiksi. Orwellilainen iso veli valvoo -visio on kaikessa laajuudessaan häkellyttävän lähellä toteutumista.
Pelastustoimen sisällä New Yorkin terrori-iskut ovat ennenkokemattoman laaja murhenäytelmä. Miljoonakaupungin palolaitoksen (FDNY, Fire Department of New York) mittava pelastusorganisaatio lähetti jo alkuvaiheissa paikalle noin 400 palomiestä ja pelastajaa kymmenissä pelastusyksiköissä. Kun savu raunioilla hetkittäin hälveni ja miehistöjä laskettiin, surmansa saaneen palohenkilöstön määräksi laskettiin tyrmistyttävän suuri luku, ainakin 265 naista ja miestä. Menehtyneiden joukossa olivat New Yorkin palopäällikkö Pete Ganci, ensimmäinen apulaispalopäällikkö Bill Freehan ja erikoisoperaatio-osaston päällikkö Raymond Downey. Jälkimmäinen nimi saattaa tuntua lukijasta tutulta. Hänen nimensä esiintyi usean kerran palomestari Hannu Willmanin New York- kirjoituksissa Pelastustiedon kahdessa edellisessä numerossa (Pt 5 ja 6/2001).
Suomen palokunnissa vietettiin palon jälkeisinä aamuina hiljainen hetki newyorkilaisten kollegojen muistoksi.
Tuhoisat terrori-iskut aiheuttivat varotoimenpiteitä kaikkialla maailmassa. Suomessa mm perustettiin kaksi kriisiryhmää, toinen ministereistä, toinen virkamiehistä. Jälkimmäisen johtoon asetettiin pelastusylijohtaja Pentti Partanen. Ensimmäisiä turvatoimia olivat lentoasemien ja Yhdysvaltain suurlähetystön turvajärjestelyjen nostaminen.
PS. Palaamme seuraavissa numeroissamme onnettomuuteen, joka inhimillisen murhenäytelmän lisäksi tulee olemaan maailmanhistorian suurin ihmisen aiheuttama vakuutusvahinko ja suuri kysymysmerkki koko maailmantalouden kehitykselle. Terrori-iskujen päivänä 11.9. Pelastustiedon käsissänne oleva syyskuun lehti oli lähes painovalmiina kirjapainossa. Muutosmahdollisuudet olivat rajoitetut. Toisaalta pelastustoimen kannalta olennaiset yksityiskohdat selkiytyvät vasta vähitellen.
Tasavallan presidentti on antanut eduskunnalle hallituksen esityksen laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta. Aihetta käsitellyt pääkirjoitus joutui ymmärrettävistä syistä antamaan tilaa terrori-iskuille USA:ssa. Palaamme asiaan myöhemmin - tämän lehden sivuilla 8-9 on pelastusylijohtaja Pentti Partasen laaja raportti pelastustoimiuudistuksen nykytilasta.