Pelastustieto 1/2005

Säästöt syövät henkeä
Helsingin pelastuslaitoksessa

Työilmapiiriä yritetään nyt yhteisvoimin nostaa Helsingin pelastuslaitoksessa. Naapurialueista jälkeen jäänyt Helsinki haluaa myös parantaa tältä osin asemaansa.

Helsingin pelastuslaitos on muiden kaupungin virastojen mukana joutunut osalliseksi kaupungin säästötalkoista. - Kohtuullisen paljon on jouduttu toiminnoista viipaloimaan pois, pelastuskomentaja Kari Lehtokangas sanoo.
Hän muistuttaa, että Helsingin pelastuslaitoksessa on erotettava toisistaan ns. investointipuoli, eli rakentaminen ja muut hankinnat, sekä käyttötalous.
- Olemme yksi harvoista ellei ainoa pelastuslaitos, joka itse vastaa toimitilojensa rakentamisesta. Esimerkiksi muutaman viime vuoden aikana olemme mahdollisesti eniten laitoksen historiassa laittaneet rahaa rakentamiseen, pelkästään keskuspelastusaseman korjaus nieli yli 10 miljoonaa euroa. Nyt on työn alla Käpylän aseman peruskorjaus ja Herttoniemen uuden pelastusaseman rakennustyöt ovat alkaneet. Väestönsuojapuolella on vedetty jarruja ja jatkettu peruskorjauksia. Uusien rakentaminen toteutetaan nyt vahvistettujen ja voimassa olevien suunnitelmien mukaisesti.
Kalustohankinnoissa pelastuslaitos ei ole Lehtokankaan mukaan tinkinyt, vaan ajoneuvo- ja muu kalusto on hyvällä tasolla.
Ongelmakohta Helsingin pelastuslaitoksella ovat käyttömenot, joissa on jouduttu paljon säästämään.
- Se on merkinnyt meille muun muassa sitä, että olemme joutuneet toiminnallisesti miettimään asioita uudella tavalla, mutta myös sitä, että palvelutaso on laskenut erityisesti palo- ja pelastustoimen alueella. Sairaankuljetuksessa vaikutus on ollut vähäisempi, koska siinä toiminta perustuu toisenlaiseen tiukkaan sopimusmaailmaan.
- Palo- ja pelastustoiminnassa vahvuudet ovat pudonneet eikä voida ylläpitää esimerkiksi sitä, että joka vuorossa olisi tasavahvat vuorot. Eikä ylitöitä voida tehdä. Säästöpolitiikan vuosi olemme myös joutuneet siirtämään omia kehittämissuunnitelmia.
- Monia asioita on jouduttu myös miettimään uusiksi, eikä se välttämättä ole huono asia. Ollaan voitu jopa hyödyntää joitakin asioita.
Kuitenkin saldo kokonaisuudessaan painuu pelastuskomentajan mukaan miinukselle, vaikka ei niin paljon huonoa olisikaan, ettei siinä voisi nähdä jotakin hyvääkin.
- Toimintavalmiusajat tulevat pitkiksi, kun asemia joudutaan pitämään tyhjinäkin ja pahimmillaan se voi tarkoittaa sitä, että onnettomuustilanteissa vahingot voivat kasvaa.
- Henkilöstöpuolella se tarkoittaa sitä, että erityisesti operatiivisella puolella yhä vähemmät tekevät yhä enemmän. Sen seurauksena paljon tekemään joutuvat väsyvät ja se puolestaan vaikuttaa tuloksiin.

Vahvuudet heittelevät
Lehtokangas sanoo, että Helsingissä vahvuudet voivat heitellä vuoroissa jopa 30 hengellä, 80:sta voidaan painua 50:een. Viikonloppuisin on yhä parhaimmat vahvuudet.
- Vaikka ei tässä tuurilla voi sanoa laivan seilaavan, on totta, että välillä on pyyhkäisty otsaa, ja todettu, että onneksi noinkin hyvin meni, kun pienillä vahvuuksilla joudutaan operoimaan.
Hän sanoo, että tietotekniikalla ja muilla vastaavilla voidaan tehostaa toimintaa.
- Mutta sillä ei koskaan voida korvata kokonaan käsillä tehtävällä työtä. Ja kuinka paljon voidaan pusertaa ihmisistä ja mikä on järkevää tehostamista.
Alan ikääntymisasia pitäisi Kari Lehtokankaan mielestä saada ratkaistua. Hänen mielestään palomiesten eläkeikää pitäisi katsoa uusin silmin.
- Johonkin kohtaan alaspäin sitä olisi saatava. Nyt näkyvissämme on vasta jäävuoren huippu, kun ollaan reilusti alle 60. ikävuodessa. Mitä sitten kun se on reilusti yli. Olisiko sittenkin yhteiskunnalle parempi, että palomiehet pääsisivät aikaisemmin eläkkeelle, esimerkiksi 58 tai 60 vuoden iässä.
Helsingin pelastuslaitoksessa on pelastuskomentajan mukaan yhä tavoitteena kuuden minuutin hälytysvalmius, vaikka tavoitteeseen ylletäänkin nyt kohtuullisen huonosti. Sairaankuljetusyksiköt tavoiteajan hyvin tavoittavatkin, mutta palo- ja pelastuspuolella keskimääräinen toimintavalmiusaika on noin 7,5 minuuttia. Siihen vaikuttavat hänen mukaansa monet asiat, ei yksi säästölinjasta aiheutuneet ongelmat. Myös esimerkiksi liikennemäärien kasvut ovat vaikuttaneet.

Työilmapiiri kuntoon
Työilmapiiri Helsingin pelastuslaitoksella ei ole paras mahdollinen ja viime aikoina väkeä on siirtynyt töihin muihin laitoksiin. Työilmapiirin parantamiseksi on tehtävä paljon töitä laajalla rintamalla.
- Meihin on vaikuttanut alueellistamisessa se, että operatiivisella puolella palkat ovat jääneet muista jälkeen. Töitä puolestaan on paljon ja toisaalta kaupungin hyvä työterveydenhuolto karsii työrajoitteisia pois.
Olemme haastaneet henkilökunnan kehittämistalkoisiin. Sen avulla yritämme yhdessä hakea tehokkuutta ja uusia toimintamalleja. Kenellä on halua vaikuttaa, nyt on mahdollisuus siihen. Vaikuttaa voi työilmapiirikysymyksiin, jotta työpanos olisi parempi. On selvä, että tulokset näkyvät vasta ajan kuluttua. Mutta siitä ollaan varmoja, että asiat saadaan paremmiksi, jos hyviä asioita saadaan näin viedyksi eteenpäin. Jos päätökset syntyvät vain ''yläkerrassa'', sanotaan heti, että siellä ne vain tekevät eivätkä kuuntele muita. Nyt voi jokainen tuoda tietotaitonsa esille, etsitään yhdessä ratkaisut ja näin jokainen voi kehittää työtään. Ja mikä tärkeintä, saada myös tietoa työpaikkansa asioista.
Palkka-asiaa pyritään pelastuskomentajan mukaan viemään myönteisessä hengessä eteenpäin. Tässä toivon myös ammattiyhdistysliikkeen mukanaoloa, jotta ponnistukset todella johtavat oikeasti eteenpäin. Elleivät yleiset virkaehtosopimukset johda tulokseen, pitää edetä keskushallintoon suoraan. Molempia latuja pitkin edetään. Tärkeätä olisi myös saada pääkaupunkiseudun pelastuslaitokset yhtäläiseen palkkakehitykseen.
- Pääkaupunkiseutu on harvinainen paikka siinä mielessä, että alueiden pääpaikat ovat lähellä toisiaan. Työntekijä voi asuinpaikkaa muuttamatta mennä laitoksesta toiseen. Helsingin heikkoutena on alempi palkkataso, mutta toki muitakin syitä on työpaikan vaihtoon. Toisaalta pelastusalalla työpaikan vaihto on ollut aika harvinaista, joten uuden tilanteen myötä ja tulevaisuudessa tahti voi kiihtyä. Helsingin henkilöstö on korkeasti koulutettua, ja ovat siksikin olleet haluttua väkeä muualla. Totta kai haluamme pitää heidät itse, mutta pitää olla myös iloinen, että muut saavat pätevää väkeä.
- Meidän tehtävämme täällä on hioa laitos sellaiseksi, että se on houkutteleva työpaikka. Ja erityisesti Helsingin päättäjien pitäisi nähdä tämä. Kaupunkilaisten turvallisuus voi olla uhattuna, ellei jotakin tehdä ja tähän asiaan pitää pystyä vaikuttamaan.

Yhteinen laitos
Kari Lehtokangas sanoo olleensa jo pitkään sitä mieltä, että pääkaupunkiseudulle pitäisi synnyttää yksi yhteinen pelastuslaitos.
- Pelastusalallakin yhteistyö on hyvää. Nytkin olemme yhteistyössä selvittämässä mm. kolmessa eri ryhmässä hankinta-asioihin, koulutukseen sekä erityisosaamiseen palonehkäisyssä liittyviä asioita. Verkottuminen ei hänen mielestään kuitenkaan korvaa sitä, että olisi yhteinen pelastuslaitos. Kehitys jäi alueellistamisessa puolitiehen, eikä kukaan ole kyennyt perustelemaan miksi näin kävi.
Sopimuspalokunnat ovat Lehtokankaan mukaan tärkeä osa operatiivista järjestelmää. Helsingissä on helmikuussa syntymässä uusi palokuntasopimus.
- Lähtökohta on nyt sellainen, että palokuntien halutaan erikoistuvan ja toisaalta laitoksen maksama avustus palokunnille perustuu keskeisiltä osiltaan tehtäväpohjaisuuteen. Aikaisemmin avustuksen peruste on ollut yksiköiden määrä. Nyt perusavustuksen lisäksi tehtäväpohjaisuuden mukaan avustus kasvaa.

Ilmapiiri on huono
Helsingin pelastuslaitoksen johtoryhmään henkilöstön edustajana kuuluva palomies-sairaankuljettaja Kim Halmela sanoo, että Helsingin laitoksella on tällä hetkellä varsin huono työilmapiiri.
- Siihen vaikuttavat monet asiat. Naapurialueita heikompi palkkataso on keskeisin syy. Väkeä on viime aikoina lähtenyt pois aika paljon, tämän alkuvuodenkin aikana jo viisi henkilöä.
- Se on Helsingissä kokonaan uusi asia. Tämä on sentään aikaisemmin ollut haluttu työpaikka. Nyt on tilanne toisin.
Halmela moitiskelee syntyneestä tilanteesta laitoksen johtoa. Sillä ei ole enää ollut sellaista luontevaa yhteyttä henkilöstöön kuin aikaisemmin.
- Ennen koettiin niin, että laitoksen johto piti henkilöstön puolta kaupungin päättäjien suuntaan. Nyt ollaan sellaisessa kierteessä, että henkilöstömäärät vähenevät, jäljelle jäävien työtaakka kasvaa ja esimerkiksi raskaita sairaankuljetustehtäviä tulee yhä useammin.
- Alkaa olla jo enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että höökin täkillä istuu hälytyksessä 1+1+2. Esimerkiksi savusukellukseen ei ole turvaparia.
- Tulijoita Helsinkiin kyllä olisi, mutta säästöt syövät pelastuslaitoksen.
Halmela sanoo, että Helsingissä on aina ollut kova me-henki, mutta nyt synkkiä pilviä on laitoksen taivaalle kasannut sellainen käsitys, ettei laitoksen johto tee tarpeeksi vallitsevan tilanteen parantamiseksi.
- Hälytystehtäviin motivaation lasku ei ole millään tavalla vaikuttanut, hän vakuuttaa.
Hänen mielestään henkilöstön edustajat voisivat yhdessä laitoksen johdon kanssa mennä selvittämään tilannetta kaupungin johdolle ja päättäjille.
- Tieto siitä, että Helsingissä ei kaikki ole kohdallaan kulkee nopeasti alan sisällä. Nyt jo kysellään, mikä täällä mättää ja se heikentää Helsingin mahdollisuuksia rekrytoinnissa.
Hän toivoo, että laitoksen johto tulisi reilusti henkilöstön keskuuteen juttelemaan asioista, vaikkapa yhteiseen kahvipöytään.
- Sillä tavalla saisi parhaan kuvan siitä, mitä miehistö asioista ajattelee. Ei asioita parempaan kuntoon saada pelkillä tilaisuuksien järjestämisillä.
- Mutta kaiken kaikkiaan olemme positiivisella mielellä.
Uskon, että yhteistyöllä Helsingin taso saadaan taas nousemaan ja pääkaupungin pelastuslaitos sille paikalle minne se kuuluu. Meillä on Taisto Hakalan johdolla menossa hyviä kehityshankkeita, joissa henkilöstökin haluaa olla aktiivisesti mukana, mutta motivaatio siihenkin kärsii, kun ilmapiiri ei edistä sitä, Kim Halmela sanoo.

Teksti ja kuva: Esa Aalto
Kuvassa: Pelastuslautakunnan puheenjohtaja Juha Hakola ja pelastuskomentaja Kari Lehtokangas.