|
Pelastustieto 3/2005
Pääkirjoitus
Ketjukolarisuma yllätti pelastajatkin
Osoitus siitä, että kaikki on mahdollista, nähtiin ja koettiin maaliskuisena torstaiaamuna pääkaupunkiin johtavilla moottoriteillä.
Hyviin ajokeleihin jo tuudittautuneet autoilijat joutuivat keskellä pahinta aamuruuhkaa talviseen säähän.
Tiet olivat liukkaat kuin luistinradat, ja satava lumi pöllysi rajoittaen näkyvyyttä. Vaan mitä tekikään suomalainen autoilija.
Ajoi moottoritiellä vauhtia, joka sopii vain kuivaan kesäkeliin. Seurauksena oli meikäläisissä olosuhteissa ennennäkemättömän suuri ketjukolarisuma.
Satojen autojen kolareita on totuttu näkemään vain Keski-Euroopan autobahnoilla.
Pelastustoiminnan osalta myrskynsilmään joutui Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen henkilöstö.
Lähes samaan aikaan pääväylillä tapahtuvia ketjukolareita ei ole osattu ottaa huomioon missään riskianalyyseissä tai uhkakuvissa.
Kuten pelastustoimintaa johtanut päivystävä päällikkö toteaa, korkeintaan yhdestä sadan auton ketjukolarista on puhuttu.
Kolmen pääväylän pahimmissa kolareissa oli täydelliset ainekset vielä pahempaan tuhoon kuin mitä nyt nähtiin.
Kuolleita olisi voinut olla enemmän ja autot olisivat voineet syttyä vaikka tuleen. Onni oli siis onnettomuudessa, vaikka kolme kuollutta ja
lukuisa määrä loukkaantuneita oli aivan liikaa. Voidaan hyvin todeta, että alhaisempi tilannenopeus ja riittävät turvavälit edelläajaneeseen
olisivat mitä todennäköisimmin voineet estää onnettomuudet.
Pelastustoiminta näyttää yleisesti ottaen onnistuneen hyvin. Ongelmia olisi tosin tullut, jos uhreja olisi ollut enemmän,
sillä sairaankuljetuskalustoa ei ole riittävästi saatavilla nopeasti ruuhka-Suomessakaan. Pelastustoiminnan johtaja sanoo,
että vajaan tunnin sisällä olisi saatu vajaat sata sairaankuljetusyksikköä paikalle.
Polemiikkia Keski-Uudellamaalla on herättänyt se, ettei sopimuspalokuntia hälytetty pelastustehtävään.
Päätöksen hälyttämättä jättämisestä teki ajankohtaan vedoten päällystöpäivystäjä. Myös vuorot olivat juuri vaihtumassa,
jolloin voimavaroja saatiin vakinaisesta väestä lisää. Lienee kuitenkin paikallaan pohtia sitä, miksi näin massiiviseen tilanteeseen
ei hälytetty mukaan vapaaehtoisvoimia. Myös pelastustoiminnan johtaja on nyt tässä asiassa itsekriittinen.
Jos tilanne olisi muodostunut nyt nähtyä pahemmaksi, hälytys olisi varmastikin lähtenyt.
Onnettomuuden pelastustyöt osoittivat Keski-Uudenmaan valmiuden hoitaa suuronnettomuuksien pelastustehtäviä.
Lento-onnettomuuden varalta on harjoiteltu, ja tässäkin tehtävässä se näkyi sujuvuutena esimerkiksi kaistanjohtajien
ja hoitotason sairaankuljetusyksiköiden toiminnassa.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
|
