Pelastustieto 3/2005

Pelastusviranomaisiin luotetaan

Pelastusviranomaisiin luotetaan, mutta suomalaisten omissa valmiuksissa ehkäistä onnettomuuksia on parantamisen varaa.

Tämä selviää sisäasiainministeriön TNS Gallupilla teettämästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin suomalaisten pelastustoimeen liittyviä käsityksiä ja tietoja. Sisäinen turvallisuus syntyy vain yhteiskunnan ja ihmisten yhdensuuntaisella toiminnalla, siksi kansalaisten omatoimisuudella turvallisuusasioissa on erittäin suuri merkitys.
Tutkimuksessa haastateltiin tammikuun 2005 aikana 1 026 henkilöä. Aineisto edustaa maamme 15 vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Tutkimuksen tilastollinen virhemarginaali on keskimäärin noin + 3,5 prosenttiyksikköä.
Liikenneonnettomuus ja tapaturma kotona ovat kansalaisten mielestä todennäköisimmät onnettomuudet, joihin he itse joutuvat osallisiksi. 56 % pitää todennäköisenä tai jossain määrin todennäköisenä, että joutuu liikenneonnettomuuteen. 53 % arvioi kotitapaturman sattuvan omalle kohdalle.
Suomalaiset luottavat suuresti sekä pelastusjärjestelmän toimivuuteen että asuinkuntansa pelastusviranomaisten toimintaan. Lähes kaikki vastanneet (yli 95 %) arvioivat pelastusjärjestelmän toiminnan tehokkaaksi ja nopeaksi sekä ammattitaitoiseksi ja luotettavaksi. Pelastusviranomaisten toiminnan arvioitiin olevan tehokkaimmillaan huoneistopalojen ja liikenneonnettomuuksien yhteydessä. Molemmissa tapauksissa useampi kuin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää palokunnan suorituskykyä tehokkaana tai melko tehokkaana.
Pelastustoimen arvostus näkyy myös siinä, että valtaosa ei mielellään karsisi mitään pelastustoimen palveluja. Sairaankuljetukseen kohdistuvia vähennyksiä ei hyväksyisi käytännössä kukaan. Vain prosentti nipistäisi palokunnalta. Väestönsuojelusta karsisi 12 %.
Suomalaiset tietävät erittäin hyvin mihin numeroon pitää hätätilanteessa soittaa. 92 % tuntee hätänumeron. Palovaroitinta pitää 86 % erittäin tarpeellisena ja peräti 94 % on hankkinut palovaroittimen kotiinsa. Luvut ovat nyt selvästi paremmat kuin vuonna 1992, jolloin asioita kysyttiin ensimmäisen kerran. Palovaroitin oli tuolloin vain 42 %:lla kotitalouksista ja sitä piti erittäin tarpeellisena vain 66 %.