Pelastustieto 6/2005

Esterin isän kirjava elämä

Esteri-pumpun isä kehitti silmäteränsä autotalliin rakennetussa pienoiskonepajassa. Siellä syntyi suomalaisen palokalustokaupan yksi menestystarinoista.

Suomalaisen palokalustokaupan eräs keskeisimmistä uranuurtajista, Kaarinassa pitkän elämäntyönsä paloautojen ja erityisesti palopumppujen parissa tehnyt Veikko Nummela täyttää 6. lokakuuta 95 vuotta. Pitkään ikään on ehtinyt paljon muutakin kuin palokalustokauppaa. Nuorena miehenä Veikko toteutti ensi töikseen lapsuutensa haaveen ja lähti merille.
- Muilla lapsilla oli enkeleitä kirjan merkkeinä, mutta minulla oli laivan kuvia.
Veikko lähti merille 17-vuotiaana ja seilasi kaikkiaan 12 vuotta. Hän ehti seilata monissa aluksissa, joista kauimmaiset purjehtivat Etelä-Amerikkaan asti.
Merimiesajoilta riittää monta hauskaa tarinaa, mutta yksi hersyvimmistä on kieltolain aikaan 1920- ja 30-lukujen vaihteeseen osuva pesti Maininki-nimiseen laivaan.
- Saavuin sovitun mukaisesti laivan kotisatamaan Hankoon. Aluksen sisällä ei ollut ketään ja huutelin miehistöä, mutta ketään ei ollut missään. Emännöitsijä kuuli huutoni ja kertoi, että miehet ovat ''kolmen pillun kapakassa'' ja kapteeni Seurahuoneella. Siispä marssin kapakkaan ja siellä oli meno ylimmillään. Kun miehille selvisi, että olen tulossa konepäälliköksi, he totesivat, että mitä ihmettä teen heidän kanssaan. Minun pitää mennä kapteenin luokse Seurahuoneelle. Vaihdoin siis kapakkaa ja siellä kapteeni oli kahden naisen seurassa. Hän ilahtui tulostani, kun seurana oli kaksi naistakin, vaikka kova naisten mies olikin, Veikko naurahtaa.
Elettiin talven loppua ja kun jäätilanne salli, Maininki lähti seilaamaan kohti Tallinnaa.
- Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä laiva kuljettaa. Ihmettelin kyllä hieman, kun vaatekaappini oli täynnä tyhjiä kanistereita. Samaa ihmetteli tullikin, hän hymyilee.
- Tallinnassa laiva seisoi jo niin pitkään, että aloin ihmetellä, mikä laiva tämä oikein on, kun ei minnekään lähdetä. Viimein sitten lähdettiin, suuntana Tukholma. Olin jo sen verran purjehtinut, että kummastelin, kun yhtäkkiä otettiin kurssi kohti etelää. Ihmettelin, että mikäs Tukholma se tässä suunnassa on.
- Kapteeni sitten kysyi hämmästyen, että enkö tiedä mikä laiva tämä on.
- Juu, Maininki, vastasin.
- Tämä on pirtulaiva, kapteeni valisti.
- No voi hitto, tuumiskelin. Lopulta Gdanskista haettiin 20 000 litran pirtulasti ja lähdettiin viemään sitä Hankoon. Lastin tyhjentäminen kävi todella nopeasti.
- Maininki jatkoi matkaansa lopulta Tukholmaan, jossa valppaat tullit kuitenkin olivat ajan tasalla. Matruusin povitaskussa ollut pikkukanisteri paljasti laivan ja kaikki kanisterit löytyivät.
- Kuulusteluissa kapteeni sanoi, että tämä oli ensimmäinen kerta kun pirtua tuotiin, Veikko nauraa.
Ruotsissa ei tuolloin kieltolakia ollut, mutta halvempi viina meni jo silloin paremmin kaupaksi.
Veikko ehti olla mukana tuomassa montaa pirtulastia.

Yrittäminen kulkenut suvussa
Yrittäminen on isä-Kustaan ajoista alkaen kulkenut Nummelan suvussa. Hän oli mm. vuonna 1931 perustetun Turun Autokoritehtaan toimitusjohtaja ja osakas. Nuoren suomalaisen yhteiskunnan murrosvuosiin liittyi paljon levottomuutta, kuten lakkoja.
- Erään tällaisen lakon jälkeen päätettiin ottaa pahimmat riitapukarit yrityksen osakkaiksi. Yksi näistä miehistä alkoi ihmetellä, kun yksi mies, isä, istuu vain konttorissa eikä tee mitään. Lopulta muut osakkaat äänestivät isän ulos yrityksestä, ja isä oli siitä kovin murheellinen, kun tuli työpäivän päätteeksi kotiin. Yrityksessä tuli sitten ensimmäinen palkkapäivä ja kassa ammotti tyhjyyttään. Isän konttorissa oloa ihmetelleet olivat nyt puolestaan miehittäneet konttorin. Tämä riitapukari lähetti juoksupojan isän luokse kysymään, että mistä rahaa saataisiin. Isä sanoi, että hän sai ensimmäisen viisipennisen veräjän avaamalla, mutta ei hän nyt tiedä, mistä rahaa saisi. Ja jos tietäisin, niin en sitä toisille kertoisi, isä sanoi.
G. W. Wulff oli perustanut 1800-luvulla myöhemmin ajokalutehtaaksi muuttuneen konepajan Turussa. Wulffilla ei ollut työlleen jatkajaa, joten hän halusi myydä yrityksen aikaisemmin palveluksessa olleelle Kustaa Nummelalle.
- Isä myöhemmin halusi, että tulen yritykseen töihin. Veljeni Erkki kehotti minua ryhtymään paloautoja valmistamaan, ja kun en paloautoista mitään tiennyt, pyysin päästä niihin tutustumaan Turun palolaitokselle.
Varsinainen "pellepeloton" Veikko Nummela on aina ollut. Sota-aikana hän valmisti jo autoihin ja laivoihin Tarmo-merkkisiä puukaasuttimia.

Esteri antaa vain edestä
Palopumppujen valmistuksen Nummelan yritys aloitti 1950-luvulla. Paltor-pumppuja valmistettiin vuoteen 1975 saakka. Nimi-idea syntyi Palontorjunta-lehdestä. Veikko katseli lehden logoa ja poimi siitä kahden sanan kolmet ensimmäiset kirjaimet.
Pumppumarkkinat Veikko Nummela valtasi 58-vuotiaana perustamansa oman yrityksen Veikko Nummela Oy:n kehittämällä Esteri-pumpulla. Ensimmäisen yhdellä juoksupyörällä varustetun etuasennuspumpun suunnittelun hän aloitti 1960-luvun puolivälissä autotallissa, jonne hän oli varustanut melkoisen täydellisen pienoiskonepajan.
- Siellä mä aina tein kaikenlaisia kehitystöitä paitsi sunnuntaiaamuisin 10-12 aikaan. Silloin vaimo kielsi töitä tekemästä, koska oli jumalanpalvelusaika.
Esterissä oli murrosnivelöity voimansiirtoakseli, automaattinen paineensäädin sekä moottorin jäähdytysjärjestelmän avulla toimiva liittimen lämmitys.
Suomalaista etuasennuspumppua ihmetteli aikoinaan eräillä messuilla ruotsalaisen valtatekijän johtaja ja omistaja Nils Rubergkin. Ruberg tutki Esteriä ja polvistui sitä tarkkailemaan, jolloin Veikko loihe lausumaan, että katsokaas, nyt on Ruberg mennyt polvilleen.
Hän sanoo olevansa iloinen siitä, että kehittelemänsä palopumppu sai paloalan markkinoilla hyvän jalansijan, mutta yhtä asiaa hän ei ole oikein osannut.
- Niitä pitää myydäkin. Onneksi vaihdettiin Leksan kanssa paikkaa, Veikko sanoo ja viittaa yrityksensä jatkajaan Leo Huttuseen, joka tuli 1970-luvun lopussa Veikko Nummelan palvelukseen.
Sateen jumalatar Esteristä Veikko otti nimen pumpulle: Ei sen parempaa nimeä voi ollakaan, hän sanoo tänään.
Esteristä on myös riittänyt monta veistelyn aihetta. Esteri ei antanut muille kuin palomiehille. Eikä koskaan takaa. Pumppu kun oli sijoitettu auton etuosaan.
Esteri valtasi nopeasti lähes kokonaan kotimaan pumppumarkkinat. Tähän päivään mennessä Estereitä on myyty noin 2500. Estereitä on mennyt muutamia myös ulkomaille.

Ainainen takuu
Veikko Nummela suunnitteli myös palopumpun dieselmoottoriin sopivaksi. Kehitystyö ei jäänyt tähän, vaan hän suunnitteli myös Kulkuriksi ristityn alustalla kulkevan moottoriruiskun. Niitä ostivat paitsi palokunnat myös puolustusvoimat.
Veikko Nummelalla on aina ollut uuden kehittäminen ja sitä kautta yrittäminen veressä. Konemestariksi hän opiskeli Turun Teollisuuskoulussa ja merillä olon jälkeen 1930-luvun lopussa hän perusti mm. Suomessa ensimmäisen ammattimaisen autonvuokraamon.
Paloalalla hän on valmistanut erilaisia tavaroita, mm. paloveneitä. Niitä Veikko Nummela on tehnyt parisenkymmentä ja yksi vene meni aikoinaan Genesaretinjärvellekin.
Veikko Nummela on aina halunnut olla myös reilun kaupan mies.
- Joku kerran kysyi takuuta tuotteelle, mutta minä sanoin, että mikä takuu. Meidän tuotteilla on ainainen takuu. Tekemistään tavaroista pitää kantaa aina huolta. Siksi huoltotehtävät pitää ensisijaisesti hoitaa. Miksi kannattaa tehdä uusia, jos vanhatkaan eivät toimi, Veikko Nummela ihmettelee.

Teksti ja kuva: Esa Aalto