Pelastustieto 8/2005

Pelastustointa siirretään
ennaltaehkäisyn suuntaan

Pelastustoimeen halutaan laajaa kulttuurista muutosta. Painopistettä halutaan siirtää operatiivisesta toiminnasta ennaltaehkäisyyn. Ajatus ei ole uusi, mutta nyt ministeriö on hyväksynyt koko pelastusalalle valistus- ja neuvontatyön strategian, joka selventää valistustyön yhteisiä tavoitteita ja keinoja. Koko alaa sitoutetaan tulevina vuosina toimimaan strategian mukaisesti.

Vuonna 2003 sisäasiainministeriö, Pelastusopisto ja SPEK julkaisivat oppaan "Pelastustyön valistustyön suunnittelu". Siinä viitoitettiin valistustyön periaatteita korostaen suunnittelutyön jatkuvuutta ja pitkäjännitteisyyttä. Oppaan valmistuttua ylitarkastaja Maija Peltokangas alkoi kehitellä prosessia eteenpäin. Puolentoista vuoden mietintään osallistui ministeriön lisäksi alan järjestöjen, pelastuslaitosten ja Pelastusopiston edustajia.
- Strategia suuntaa toimintaa ja antaa selkeyttä toiminnalle, kun yhteiset tavoitteet on laitettu paperille, Peltokangas selittää
Strategia ei tuo esille mitään upouusia ajatuksia, vaan se pohjautuu mainittuun oppaaseen, jossa vastaavia asioita on jo mietitty. Jo valmisteluvaiheessa eri osapuolet on pyritty sitouttamaan yhteisiin tavoitteisiin ja toimintatapoihin. Tavoitteena on saada myös käytännön toimissa sitouttaa strategiaan niin pelastuslaitokset, järjestöt, läänien pelastusosastot kuin ministeriön pelastusosastokin. Keskeisiä linkkejä ovat pelastuslaitosten valistusvastaavat, jotka ovat käsitelleet yhteisissä seminaareissaan strategiaa.

Strategia kertoo keinot
Visiona on, että ihmiset tunnistavat erilaiset vaaran aiheuttajat, osaavat ehkäistä onnettomuuksia, toimia onnettomuuksissa, ja he tietävät, miten varautua poikkeusoloihin.
Missio eli tehtävä: rakennamme turvallista yhteiskuntaa - yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa.
Strategia määrittelee keinot, miten vision mukainen missio suoritetaan: uudistamalla keskeiset toimintatavat ja työprosessit, tuottamalla tarvittavat asiakaslähtöiset valistuspalvelut ja kehittämällä henkilöstöresursseja.

Asenteita muutettava
Pelastustoimen yhteisenä tavoitteena on luoda hyvä turvallisuuskulttuuri vuoteen 2010 mennessä. Suomen pitäisi nousta kaikilla onnettomuussektoreilla vuoteen 2012 mennessä viiden parhaimman maan joukkoon eurooppalaisessa turvallisuusvertailussa. Valistus ja neuvonta ovat eräitä keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Peltokangas myöntää, että tavoitteet ovat kovia, eikä niiden saavuttaminen ole helppoa. Kysymys on myös asenteiden ja tapojen muuttamisesta. Niitä ei muuteta hetkessä, aikaa menee vuosia ehkä jopa vuosikymmeniä. Turvallisuuden rakentaminen vaatii pitkäjännitteistä työtä, mutta sitä helpottaa kun on suunta mihin tähdätä.

Uudistumista vaaditaan
Strategiassa on mietitty, miten tavoitteet saavutetaan, miten valistus- ja neuvontatyötä olisi kehitettävä. Päätehtäviä on neljä: toimintaprosessien uudistaminen, valistuspalvelujen tuottaminen, eri kohderyhmien valistaminen ja henkilöresurssien kehittäminen ja verkottuminen.
Peltokangas korostaa asiakaslähtöistä valistustyötä joka on integroitu onnettomuuksien ehkäisyyn.
Valistustyötä pitää suunnitella ja kehittää systemaattisesti. Pelastuslaitosten palvelutasopäätöksissä on hänen mukaansa lähinnä tavoitteita ja toiveita, miten valistusta tullaan antamaan. Niissä ei ole juurikaan selviä lupauksia esimerkiksi valistustyön laajuudesta.
- Perinteisesti pelastustoimessa painopiste on ollut operatiivisessa toiminnassa, nyt painopistettä pitää siirtää ennaltaehkäisyn suuntaan.

Virkapukuisiin luotetaan
Peltokangas muistuttaa, että valistus- ja neuvonta on kaikkien pelastusalalla toimivien yhteinen asia: jokainen tekee myös valistustyötä omalla sarallaan. Virkapukuisen puheeseen luotetaan, mitä ei aina muisteta.
Ihmisiä pitäisi hänen mukaansa valistaa mm. pelastuslaista: palovaroitinvaatimukset tunnetaan, mutta entä nuohousvelvoitteet ja rakennusten omistajien ja haltijoiden muut velvoitteet. Ihmisten pitäisi osata paremmin varautua riskeihin.

Avoimuutta ja uudistumista
Pelastuslaitokset ovat melkoisen suljettuja laitoksia monine turvajärjestelmineen. Niistä pitäisi Peltokankaan mukaan kehittyä avoimia tietokeskuksia, joihin kuka vain voisi poiketa kysymään turvallisuusasioista. Hyviä valistusväylinä strategiassa mainitaan myös verkkoviestintä ja yhteistyö media kanssa.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Toiminnan kehittämiselle voi löytyä mahdollisuuksia yhteistyöllä ja verkottumisella.
Pelastuslaitosten täytyy uudistaa myös toimintakulttuurinsa ja toimintatapansa. Strategia toteutuu jokapäiväisen toiminnan kautta. Osaamista ja ammattitaitoa kehitetään ja henkilöstö sitoutetaan strategiaan, mikä vaatii henkilöstöltä tekemisen halua ja taitoa. Henkilökunnalta toivotaan innostumista asiaan ja esimiehiltä johdonmukaista strategian mukaista toimintaa.
Strategian menestystä punnitaan tulevina vuosina mm. valistusvastaavien seminaareissa. Valistusta ja neuvontaa voidaan seurata Pronton kautta. Se kertoo kuitenkin lähinnä vain määristä. Mutta valistuksen tuloksia, jotka tulevat usein hyvin hitaasti, onkin jo paljon vaikeampi mitata.

Valistus ei ole in
Kainuun pelastuslaitoksen valistusvastaavana toimii oman työnsä ohella apulaispalopäällikkö Juha Nuorala. Hän kertoo että valistus- ja neuvontatoiminnan suuntaviivat löytyvät valistussuunnitelmasta, joka pohjautuu vuoden alussa hyväksyttyyn palvelutasopäätökseen. Valistussuunnitelmaa ei aikaisemmin ole ollut.
- Meillä on valistuksen erityiskohteiksi valittu hoitolaitokset, koulut ja vanhukset, Nuorala kertoo.
Valistustyöstä puhutaan paljon, mutta se ei ole hänen mukaansa saanut ansaitsemaansa huomiota ja resursseja. Valistus ei ole in.
- Valistus- ja neuvontatyö kuuluu kaikille. Meillä on kirjattu valistussuunnitelmaan mahdollisuus käyttää päätoimisen henkilökunnan lisäksi myös puolivakinaisia, joita meillä on noin 200.
Nuorala osallistui syyskuussa valistusvastaavien seminaariin, joissa sai kuulla, että samantapaisten asioiden kanssa painitaan muuallakin.

Maksullista vai ei?
- Seminaarissa pohdittiin, pitääkö kaiken valistuksen ja neuvonnan olla maksutonta vai voiko jostakin laskuttaa. Ministeriöltä toivottiin vastausta, mutta ei sitä ehkä saada, Nuorala kertoo ja miettii mm. viikonlopputilaisuuksia ja materiaalikuluja.
Kaikkien vanhojen jermujen sitouttaminen strategiaan ei onnistu helposti. Hän sanoo ymmärtävänsä palomiestä, joka on 30 vuotta tehnyt asiat tietyllä tavalla. Siinä on tietty kynnys, ennen kuin pystyy uusiin tehtäviin.
- Me pyrimme pitämään valistuksessa kynnyksen niin matalana, ettei kukaan kompastu siihen. Jokainen voi toteuttaa sitä omalla tyylillään. Hän epäilee, että valistustyön tulokset näkyvät vasta kymmenien vuosien päästä.
- Koululaiset ovat tärkeitä valistettavia, koska he ovat tulevaisuuden vaikuttajia. He rakentavat yhteiskuntaa vielä vuosien päästä, Nuorala uskoo.

Turha pakottaa
Pohjois-Karjalassa valistusvastaavana toimiva palomestari Lari Parkkinen pitää tärkeänä, että valistukselle on saatu suuntaviivat, johon pyritään.
- Vakinaisen tai sopimuspalokuntien sitouttamiseen voi mennä todella paljon aikaa. Jos valistaminen ei kiinnosta yhtään, niin aika vaikea on pakottaa, ja se voisi antaa väärän kuvankin pelastuslaitoksesta, Parkkinen miettii.
Pohjois-Karjalassa on tehty kumppanuusyhteistyötä mm. ala-asteiden ja Kolin hiihtokeskuksen kanssa. Toiminnan painopistettä on pyritty siirtämään aikaisempaa enemmän valistuksen suuntaan.

Teksti: Vesa Toikka
Kuva: Esa Aalto