Pelastustieto 10/2006

Pelastustoimen viime vuosi kasasi synkkiä pilviä

Hälytystehtäviä yhä enemmän ja toimintavalmiusaika heikkeni

Koko maan pelastustoimen tilastoinnin on tehnyt Oulun lääninhallitus. Vuoden 2005 peruspalvelujen arvioinnissa pelastustoimen tuottamista palveluista arvioitiin onnettomuuksien ennaltaehkäisemistä ja pelastustoimintaa. Arviointikohteet ovat väestönsuojelun palveluita lukuun ottamatta pääosin samat kuin viime vuonna. Väestönsuojelun palvelut arvioidaan ainoastaan joka toinen vuosi.
Peruspalvelujen arviointikohteissa on otettu huomioon sekä kunnallisen että alueellisen pelastustoimen toimintavuodet. Pitkä tarkasteluajanjakso mahdollistaa pelastustoimen palveluissa tapahtuneen kehityksen ajallisen ja alueellisen vertailun siirryttäessä pelastustoimen yksittäisen kunnan ylläpitovastuusta alueellisen pelastustoimen järjestelmään. Arviointikohteiden tarkastelujaksona ovat pääosin olleet vuodet 2001-2004, joita on verrattu vuoden 2005 toteutumaan. Arviointitulokset on esitetty pelastuslaitoskohtaisina sekä valtakunnallisina tunnuslukuina.

Hälytystehtävien määrä kääntyi koko maassa nousuun vuonna 2005, jolloin palokunnat suorittivat yhteensä 94 050 pelastustehtävää. Edelliseen vuoteen verrattuna hälytyksiä oli lähes 14 % enemmän, jolloin niitä oli 82 700 kpl. Osaltaan muutosta selittävät ensivastetehtävien lisääntyminen. Lisäksi sääolosuhteista johtuvien luonnononnettomuuksien sekä maasto- ja metsäpalojen vuosittaiset vaihtelevuudet aiheuttavat muutoksia onnettomuuksien määrissä.

Pääsääntöisesti kaikilla pelastustoimen alueilla hälytystehtävien määrässä oli nousua, ainoastaan Keski-Uudenmaan (2 %) ja Pohjanmaan (3 %) pelastustoimen alueilla tehtävissä tapahtui vähäistä laskua. Pirkanmaan pelastustoimen alueella hälytystehtävien määrässä tapahtui merkittävä nousu; tehtävät lisääntyivät edellisestä vuodesta 47 %. Muutosta selittää lähinnä ensivastetehtävien lisääntyminen, joita oli peräti puolet enemmän kuin vuonna 2004. Hälytystehtävät lisääntyivät mainittavasti myös Päijät-Hämeen (26 %), Pohjois-Savon (23 %), Varsinais-Suomen (20 %) ja Kainuun (20 %) pelastustoimen alueilla.
Väestömäärään suhteutettuna (1 000 asukasta kohden) pelastustehtäviä oli eniten Etelä-Savon (23,1 kpl), Pohjois-Karjalan (22,4 kpl) ja Kymenlaakson (22,3 kpl) pelastustoimen alueilla. Koko maassa pelastustehtäviä oli keskimäärin 18,0 kpl. Vähiten tehtäviä oli Oulu-Koillismaan (12,5 kpl), Helsingin (13,8 kpl) ja Keski-Uudenmaan (13,9 kpl) pelastustoimen alueilla.
Tehtävätyypeittäin tarkasteltuna tarkastus- ja varmistustehtäviä on kaikista palokunnan hälytystehtävistä selvästi eniten. Vuonna 2005 palokunnat suorittivat 28 600 tarkastus- ja varmistustehtävää, joka on kolmasosa kaikista hälytysluonteisista tehtävistä. Vuonna 2004 tarkastus- ja varmistustehtäviä oli 27 800 kpl, joten niiden osalta ei tapahtunut mainittavaa muutosta. Yli 70 % tarkastus- ja varmistustehtävistä oli automaattisten paloilmoitinlaitteistojen tai palovaroittimien aiheuttamia aiheettomia hälytystehtäviä.
Tarkastus- ja varmistustehtäviä oli 1 000 asukasta kohden tarkasteltuna eniten Lapin ja Keski-Pohjanmaan (7,3 kpl) sekä Etelä-Pohjanmaan ja Kymenlaakson (6,6 kpl) pelastustoimen alueilla. Vähiten tarkastus- ja varmistustehtäviä oli Kainuun (3,5 kpl) ja Oulu-Koillismaan (4,0 kpl) pelastustoimen alueilla. Koko maassa tarkastus- ja varmistustehtäviä oli keskimäärin 5,5 tehtävää 1 000 asukasta kohden.

Toimintavalmiusaika 10,10 minuuttia
Koko maassa palokunnan keskimääräinen toimintavalmiusaika (vahvuudella 1+3) kaikissa hälytystehtävissä oli 10 minuuttia 10 sekuntia. Toimintavalmiusaika heikkeni edellisestä vuodesta noin 3 %, jolloin se oli 9 minuuttia 54 sekuntia. Erityyppisissä tulipaloissa keskimääräinen toimintavalmiusaika oli 11 minuuttia 41 sekuntia ja rakennuspaloissa 11 minuuttia 58 sekuntia. Onnettomuuksista lähes puolet sattui palokuntien 10 minuutin toimintavalmiusajan sisäpuolella ja ainoastaan noin 7 % palokunnan 20 minuutin toimintavalmiusajan ulkopuolella.
Tavoitteellinen toimintavalmiusaika ylittyi koko maassa 21 %:ssa kaikista palokunnan hälytystehtävistä. Huomattavasti eniten toimintavalmiusajan ylityksiä oli Helsingin pelastustoimen alueella, jossa ainoastaan 38 % kohteista saavutettiin asetetussa tavoiteajassa. Myös Länsi-Uudenmaan ja Keski-Uudenmaan pelastustoimen alueilla toimintavalmiusajan ylityksiä oli keskimääräistä enemmän eli noin 30 % kaikista hälytystehtävistä. Nopeimmin onnettomuuskohteet saavutettiin Keski-Pohjanmaan pelastustoimen alueella, missä ylityksiä oli ainoastaan 4 % ja Jokilaaksojenkin pelastustoimen alueella vain 6 %.
Kymenlaakson sekä pääkaupunkiseudun pelastustoimen alueilla, Helsinki, Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, oli varsinkin riskialueella I sijaitsevien onnettomuuskohteiden saavuttamisessa huomattavia ongelmia ja alle puolet kohteista saavutettiin asetetussa tavoiteajassa. Keskimääräinen toimintavalmiusaika I riskialueella oli esimerkiksi Helsingissä 9 minuuttia 11 sekuntia ja Länsi-Uudellamaalla 8 minuuttia 39 sekuntia. Vaikeuksia onnettomuuskohteiden saavuttamisessa I riskialueella oli myös Lapin, Pohjois-Savon, Kainuun sekä Oulu-Koillismaan pelastustoimen alueilla, missä ylityksiä oli noin 40 %.
Riskialueilla II ja III sijaitsevien onnettomuuskohteiden saavutettavuutta voidaan pitää kaikilla pelastustoimen alueilla hyvänä. Palokuntien keskimääräinen toimintavalmiusaika riskialueella II oli 7 minuuttia 38 sekuntia ja riskialueella III 10 minuuttia 30 sekuntia. Puutteita esiintyi sen sijaan pelastusmuodostelmien vahvuuksissa. Varsinkin päiväsaikaan tapahtuneissa hälytyksissä on usealla pelastustoimen alueella ollut vaikeuksia saada riittävästi henkilöstöä mukaan hälytyksiin. Näitä ongelmia on esiintynyt varsinkin pienillä ja harvaan asutuilla alueilla, missä palokunnat toimivat vapaaehtois- tai sopimuspalokuntaperiaatteella.
Toteutuneista toimintavalmiusajoista voidaan päätellä, että palokunnan toimintavalmiusaikaan vaikuttaa oleellisesti onnettomuuspaikan sijainti suhteessa paloasemaan sekä palokunnan lähtövalmius. Taajaan asutuilla kaupunkialueilla, kuten esimerkiksi Helsingin, Länsi- ja Keski-Uudenmaan pelastustoimen alueilla suuret liikennemäärät hidastavat osaltaan pelastusajoneuvojen etenemistä, minkä seurauksena pelastusyksiköiden toimintavalmiusajat pitenevät. Toimintavalmiusaikojen ylityksiin vaikuttavat myös samanaikaiset pelastustehtävät.
Pinta-alaltaan suurissa maaseutumaisissa kunnissa pitkiin toimintavalmiusaikoihin voivat vaikuttaa puolestaan pitkät ajoetäisyydet ja harva paloasemaverkosto sekä palokunnan lähtövalmius. Sopimus- ja vapaaehtoisella palokunnalla lähtövalmius on yleensä 5 tai 10 minuuttia ja vakinaisella palokunnalla 1 minuutti.
Toimintavalmiusaikojen muutoksesta voidaan havaita, että kahdeksalla pelastustoimen alueella palokunnan keskimääräinen toimintavalmiusaika kiireellisissä pelastustehtävissä on pysynyt ennallaan tai parantunut, ja peräti 14 pelastustoimen alueella se on heikentynyt. Koko maassa toimintavalmiusaika heikkeni hieman eli noin 5 % vuosien 2001-2003 keskiarvosta. Eräillä pelastustoimen alueilla muutokset ovat olleet kuitenkin merkittäviä, kuten esimerkiksi Helsingin ja Kainuun pelastustoimen alueilla. Helsingissä toimintavalmiusaika heikkeni lähes 38 % ja Kainuussakin 23 %.
Toimintavalmisaika parani selvästi Pohjanmaan pelastustoimen alueella, jossa muutosta tapahtui noin 7 %. Toimintavalmiusaika parani hieman myös Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pelastustoimen alueilla, joissa muutos oli noin 5 %. Ajaksi muutettuna toimintavalmiusajan muutokset olivat keskimäärin 1-2 minuutin luokkaa, ja ääritapauksissa, kuten Helsingissä ja Kainuussa noin 3 minuuttia.
Oulun lääninhallituksen arviointiryhmään kuuluvat pelastustarkastaja, Esa-Pentti Lukkarinen, lääninvalmiusjohtaja, Mauno Mäkäräinen, pelastusylitarkastaja, Pentti Kurttila sekä pelastustarkastaja, Juha Vilkki.



Teksti: Esa Aalto