Pelastustieto 2/2006
Pääkirjoitus
Sprinklauksellako palokuolemat aisoihin?
Sisäasiainministeriössä on asetettu tavoitteeksi osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa vähentää palokuolemat noin 30 vuoteen 2012 mennessä.
Jokaiselle vuodelle on asetettu tavoitteet tulipaloissa kuolleiden määrästä ja viime vuosi päättyi tässä mielessä hyvin:
kuolleita oli SPEKin lehdistöseurannan mukaan 81. Palokuolematavoitteeksi oli sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetettu 96.
Tänä vuonna saisi samaisen tavoitteen mukaan kuolla 79 suomalaista.
Aika näyttää oliko viime vuosi vain tilapäinen parannus vai ollaanko todella menossa parempaan suuntaan.
Sisäasiainministeriö järjesti helmikuussa sisäisen turvallisuuden vaikuttajaseminaarin,
jossa pelastuspäällikkö Seppo Männikkö ansiokkaasti esitteli sitä, miten olisi toimittava,
jotta palokuolemat ihan oikeasti saataisiin vähenemään Suomessa.
Pelastusalalla katsotaan, että yksi merkittävimmistä tilanteeseen myönteisesti vaikuttavista asioista olisi sprinklauksen eli
automaattisten sammutusjärjestelmien asentaminen kaikenlaisiin rakennuksiin. Niiden todetaan pelastavan jopa 60-90 ihmishenkeä vuodessa.
Tässä lehdessä kerrotaan suomalaisten pelastusalan asiantuntijoiden vierailusta Kanadan Vancouverissa,
missä palokuolemat on saatu taltutettua varustamalla kaikki sellaiset rakennukset sprinklerijärjestelmin, joissa oleskelee ihmisiä.
Sprinklaus on säädetty siellä myös lakiin.
Hyvin useasti tulipaloissa kuolee sellaisia ihmisiä, jotka asuvat huonokuntoisissa asunnoissa
ja he ovat alkoholiongelmaisia ja siksi usein myös toimintakyvyttömiä. Tulipalosta pelastautumisen on tapahduttava nopeasti
ja tällaisille ihmisille se on mahdotonta.
Pitäisikö siis yhteiskunnan panostaa entistä paremmin automaattisten sammutusjärjestelmien sijoittamiseksi kaikenlaisiin rakennuksiin?
Tulisiko tällaisen paloturvallisuuden olla ulkomaisen esikuvan mukaisesti lainsäädännöllä varmistettu?
Kuten Männikkö vaikuttajille totesi; palokuolemien vähentämistavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan kaikkien hallinnonalojen yhteistyötä.
Pelastustoimen keinot eivät siihen yksin riitä. Ja kun hän totesi vielä, että pitää vain näyttää oikeasti,
että halutaan saavuttaa asetettu tavoite, niin siinä on viestiä myös maan päättäjille.
PS. Lieneekö bussikuski Liperissä tuuminut, ettei halua lisätä pelastajien ja hätäkeskuspäivystäjien työtaakkaa,
kun hän ojaan ajon jälkeen soitti paikalle yhtiön toisen linja-auton, jolla lievästi loukkaantuneita matkustajia vietiin sairaalaan.
Ohikulkijan hätäsoiton perusteella onnettomuuspaikalle pyyhälsi useita pelastus- ja sammutusyksikköjä näkemään ojassa vain tyhjän linja-auton.
Toivottavasti liperiläiskuskin toiminnasta ei aleta ottaa esimerkkiä.
Hätänumeron tunnettuutta korostettiin jälleen hätäkeskusseminaarissa ja sinne pitää avun saamiseksi soittaa,
etenkin kun tapahtuu onnettomuus, jossa matkustajia kuljettava linja-auto suistuu ojaan.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
