Pelastustieto 2/2006
Hälytysajoon kaivataan
lisää koulutusta
Hälytysajo on aina vaativa tehtävä. Se on niin vaativa, että moni toivoo saavansa lisäkoulutusta nimenomaan raskaiden hälytysajoneuvojen ajamiseen.
Pelastusopiston opettaja Esa Torvinen on kartoittanut tekeillä olevalla tutkimuksellaan pelastuslaitosten arvioimia koulutustarpeita.
Kyselyn perusteella 1 500 hälytysajoneuvojen kuljettajaa kaipaa lisää koulutusta nimenomaan raskaan kaluston ajamiseen.
Raskaan ajoneuvon ajotekniikkaa opetetaan Pelastusopistolla vain noin kymmenelle kuljettajalle vuodessa.
Jatkokoulutusta antavat myös pelastusliitot.
Hälytysajoon on puuhattu jo vuosia hälytysajoneuvolupaa, mutta sen tuleminen takkuaa edelleen, vaikka tarvetta luvalle ilmiselvästi olisi.
Hälytysajoneuvolupa on ollut esillä jo vuonna 2000, jolloin Torvinen oli selostamassa asian tarpeellisuutta eduskunnassakin.
Asiasta tehtiin eduskuntakyselykin, mutta ministeri Kimmo Sasi totesi, ettei se aiheuta toimenpiteitä.
Puolustusvoimilla on oma lupakäytäntönsä ja poliisillakin. Mutta pelastuspuolelta se puuttuu.
Mikään laki tai asetus ei suoraan vaadi minkään hälytysajokurssin käymistä.
Mutta vastuullisen tahon eli palokunnan täytyy järjestää tarvittava koulutus, jotta hälytysajokin onnistuisi ripeästi ja turvallisesti.
Torvinen vertaa hälytysajoneuvolupaa tulityökorttiin tai savusukelluslupaan. Tulitöitä ei voida tehdä ilman asianomaista lupaa,
eikä savusukelluskaan onnistu jos ei ole lupaa. Samalla tavalla pitäisi toimia myös hälytysajoissa. Lupakäytäntö varmistaisi kurssien käymisen.
Tietyn ajan, esimerkiksi viiden vuoden, kuluttua ajotaidon säilyminen pitäisi todentaa vaikkapa näyttökokeella.
Torvinen uskoo, että lupakäytäntö vähentäisi hälytysajoneuvoille sattuvia onnettomuuksia.
Uudistus voisi olla siis merkittävä ja tuoda ajoturvallisuutta. Lupakäytäntöä ei ilmeisesti kukaan vastusta,
vaikka velvoitteiden vaatimista kavahdetaankin. Asian taakse ei kuitenkaan ole löytynyt riittävästi voimaa, joka tekisi siitä mahdollisen.
Koulutukseen
kannattaa panostaa
Hälytysajoneuvojen ajokoulutuksesta suurimman vastuun kantaa Pelastusopisto,
jossa koulutettavat pelastajaoppilaat saavat perustiedot ja taidot kaikista hälytysajoneuvoista.
Hälytysajo on keskitetty Iisalmessa olevalle harjoitusradalle. Pelastajaoppilaat saavat ajoneuvokoulutusta 40 tuntia.
Pelastusopistolle on keskitetty myös pelastusliittojen hälytysajokouluttajien kurssit.
- Vuosina 2002-2003 koulutimme 40 kouluttajaa. Kahteen vuoteen ei pidetty kursseja. Tänä vuonna koulutetaan kymmenen kouluttajaa, Torvinen arvioi.
Kursseilla jaetaan hälytysajosta perustietoa ja opetetaan perustoimintamalleja.
Pelastusopisto järjestää myös jatkokoulutusta raskaan ajoneuvon ajotekniikasta.
Siellä opetetaan teoriassa ja käytännössä mm. hätäjarrutusta, kaarreajoa ja tutustutaan tarkemmin ajoneuvojen ohjauslaitteisiin.
Koulutus on avoin kaikille. Se järjestetään kerran vuodessa. Mukana on ollut noin kymmenen kuljettajaa.
- Sammutusauto maksaa noin 150 000 euroa ja puomitikasauto noin 300 000 euroa. Ne ovat aika arvokkaita työkaluja,
Torvinen muistuttaa että niiden käsittelyyn eli koulutukseenkin kannattaa panostaa. Mikään pelastustoiminta ei ala, ennen kuin on päästy perille.
Onnettomuudet
lisääntyneet
Torvinen tekee parhaillaan tutkimusta hälytysajoista. Hän selvittää mm. sattuneita onnettomuuksia ja koulutustarpeita.
Hän lähetti kyselyn kaikkiin pelastuslaitoksiin ja sai kiitettävästi vastauksia. Vastausprosentti oli 80 %.
Tutkimus tulee mahdollisesti olemaan osa hänen AMK-koulutuksen opinnäytetyötään. Vastaavanlainen analyysi on tehty viimeksi vuonna 2000.
Vastausten analysointi on vielä kesken, mutta näyttäisi siltä, että hälytysajoneuvojen onnettomuudet nimenomaan hälytysajoissa ovat lisääntyneet.
Tutkimus ei kerro, mikä on koulutuksen ja onnettomuuksien määrän välinen suhde. Mutta kyselyssä tulee esille, että koulutusta kaivataan.
Vastanneet arvioivat, että peräti 1 500 haluaisi lisää koulutusta.
Tässä luvussa on mukana niin vakinaisia kuin sopimuspalokuntienkin hälytysajoneuvojen kuljettajia.
Koulutusta toivottiin lisää nimenomaan raskaalle, yli 12 tonnin, kalustolle. Isommat ajoneuvot on koettu vaikeammiksi käsitellä,
mutta pienempien käsittelyä vaikeuttaa suurempi vauhti.
Harjoittelemalla
varmuutta
Torvinen muistuttaa, että koulutuksen tai kurssin suorittaneet ovat saaneet vain perustiedot ja -taidot hälytysajoihin, joita on pidettävä yllä.
Tekemisen varmuus tulee toistoja tekemälle, harjoittelemalla.
Taito ei pysy käsissä, jos sitä ei ylläpidetä. Sukeltajat harjoittelevat säännöllisesti sukeltamista,
vastaavalla tavalla pitäisi hänen mukaansa myös hälytysajoa harjoitella. Rutiini tuo tekemiseen varmuutta.
Autojen käsittelyharjoituksia voi järjestää palokuntien omilla alueilla. Mutta hälytysajon harjoitteluun tarvitaan suljettua rataa,
jollaisia onneksi löytyy eri puolilta maata.
Pelastusliitot järjestivät vuonna 2004 yhteensä kahdeksan hälytysajoneuvon kuljettajakurssia.
Viime vuoden yhteismäärä ei ole vielä tiedossa. Koulutusta sai tuolloin 114 henkilöä. Pelastusliitot järjestävät myös täydennyskoulutusta.
Pelastuslaitokset ovat tehneet koulutusyhteistyötä myös poliisin ja autokoulujen kanssa.
Kokenein rattiin
Kainuun pelastuslaitoksen vakinaiset ja sivutoimiset sopimuspalomiehet harjoittelevat hälytysajoa Hyrynsalmella liukkaankelin radalla.
Harjoittelu keskittyy talviaikaan.
Aktiivisimmat kuljettajat pääsevät harjoittelemaan useammin, mutta kaikille kuljetustehtävissä toimiville henkilöille pyritään järjestämään
koulutusta noin 3 - 5 vuoden välein.
Autonkäsittelyharjoituksia järjestetään myös viikkoharjoitusten yhteydessä kuntien paloasemilla.
Apulaispalopäällikkö Juha Kärkkäisen mukaan mahdollinen hälytysajoneuvolupa olisi erittäin hyvä ja turvallisuutta lisäävä tekijä
hälytysajoa suorittaville henkilöille. Erillinen lupa kertoisi normaalia ajokorttia paremmin henkilön ajotaidosta.
- Koulutuksessa käytetään SPEKin liikennekoulutusmateriaalia, jossa opetetaan hälytysajoneuvon kuljettajien oikeudet ja velvollisuudet.
Hälytysajossahan voidaan tietyin edellytyksin poiketa myös liikennesäännöistä, mutta kuitenkin siten, ettei muuta liikennettä vaaranneta, hän miettii.
Yleisohjeena/käytäntönä Kainuun pelastuslaitoksessa on se, että hälytysajoissa on aina ammattitaitoinen kuljettaja ratissa.
Pakkanen kiusana
Lapin pelastuslaitoksen Pohjois-Lapin aluepalopäällikkö Markku Lehtinen kertoo, että he tekevät koulutusyhteistyötä paitsi Lapin pelastusliiton myös
Liikenneturvan ja poliisin kanssa.
Oikeaa ajotapaa opetetaan teoriatunneilla ja johdetuissa harjoituksissa.
Hän muistuttaa, että vaaroja liittyy paitsi itse hälytysajoon myös hälytykseen tuloon, kun matka ajetaan siviiliautolla,
eivätkä tiekohtaiset rajoitukset aina pysy mielessä.
- VPK:t järjestävät ajoharjoittelua. Normaaliajossakin kertyy ajokokemusta, Lehtinen miettii.
Hälytysajon harjoitteluun on mahdollisuus puolustusvoimien alueella Sodankylässä ja Ivalon lentokenttäalueella.
- Ajotaito ei parane yhtään, kun sirrat ja vilkut pistetään päälle.
Lehtinenkin tähdentää, että kokenein kuski laitetaan ajamaan hälytysajoa. Lapissa hälytysajoa vaikeuttavat pitkät etäisyydet:
keli voi muuttua matkalla.
- Kovalla pakkasella autojen ohjauksessa on ongelmia. Kun lähdetään liikkeelle, lämpimästä tallista, se on notkea,
mutta kun ajetaan 50-100 kilometriä, se jäähtyy ja ohjaus muuttuu kankeaksi, Lehtinen selittää.
Pohjois-Lapissa vaaditaan kuljettajilta kuorma-autokortti ja vuosiharjoittelua, ennen kuin päästetään ajamaan hälytysajoa.
Hälytysopas
päivitetään
Hälytysajokoulutuksissa pelastuslaitokset ja pelastusliitot käyttävät yleisesti SPEKin Ajoneuvon käsittely - kurssipakettia, joka on vuodelta -99.
Koulutuspäällikkö Tommi Leppioja arvioi, että paketti on edelleen hyvin ajanmukainen. Hälytysajon perusteet eivät ole mihinkään muuttuneet.
Pakettiin kuuluu Hälytysajo-opas, joka toimii myös itsenäisenä julkaisuna. Se päivitetään tämän kevään kuluessa.
Opasta uudistavaan työryhmään kuuluva komisario Jyrki Haapala kertoo, että liikennesäännöt ja hälytysajoon liittyvät perusoikeudet ovat ennallaan.
Oppaaseen onkin tulossa vain pieniä muutoksia.
Teksti ja kuvat: Vesa Toikka
Edellinen - Seuraava
|
