Kesän yleisötapahtuman odottamattomat yllätykset

Kesän yleisötapahtumissa saattaa helposti epätodennäköinen muuttua todennäköiseksi. Vastuu on aina järjestäjällä, jonka olisi pitänyt varautua!

Nykyisen lainsäädännön mukaan vastuu yleisötapahtumien turvallisuudesta on aina järjestäjällä. Olutteltan vieressä väkivaltaisesti käyttäytyvä joutuu toki itse vastaamaan aikanaan pullisteluistaan, mutta järjestäjän tulisi riehumisenkin todennäköisyyteen varautua.
Lordin konsertissa ammattilaiset operoivat pyrotekniikan parissa, mutta muissa yleisötapahtumien talkoissa ovat kokemattomat järjestäjät ja yllättäviin riskeihin ei välttämättä osata varautua.
vakijoukko (102K) Mikäli tapahtumaan odotetaan tulevan paljon väkeä tai siellä on jotakin "vaaraa" tulee tapahtumaan tehdä pelastussuunnitelma. Suunnitelman teko on järjestäjän kannalta sikäli tärkeää, että se on toimiva dokumentti käräjäoikeudessa silloinkin, jos jotakin on sattunut ja etsitään syyllistä huolimattomuudelle.
Järjestäjä on siis varautunut ja huomioinut turvallisuusasiat. Suunnitelma pitää toimittaa hyvissä ajoin pelastusviranomaisille ja poliisille ennen tapahtuman alkua.
"Ei sitä pelastussuunnitelmaa tänne palokuntaan ole vaadittu, kun kerran olette joka vuosi sitä samaa tapahtumaa järjestäneet. Tuskin se poliisikaan on siitä kiinnostunut, kun tulee kuitenkin aina sinne partioautolla" - kommentoi kunnan palopäällikkö soittokyselyyn. Eihän kukaan halua lisää töitä?
Pelastussuunnitelman teko helpottaa kuitenkin muistamaan asioita ja niiden kirjaaminen vähentää stressiä. Pelastussuunnitelma toimii tapahtuman toimijoiden kokoontumisissa esityslistana ja kaikki tietävät oman toimenkuvansa. Pelastussuunnitelman tekeminen kannattaa aloittaa riskianalyysin tekemisellä. Mitä ihmettä vaikka poniajelussa voisi sattua, mitä siitä seuraa, kuinka todennäköistä se olisi ja miten se voitaisiin estää? Tämä riittää. Nyt toimipisteestä vastuussa oleva jo tajuaa, millaisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin kannattaisi ryhtyä. Asiat kirjataan suunnitelmaan.

* * * Mikään ei ole niin epävarma kuin suomalainen kesä. Aamu on aurinkoinen ja tyyni. Markkinatelttoja pystytetään ja ilmassa on liikettä ja tohinaa. Kesken vilkkainta makkaranmyyntiä ukkoskuuro pyyhkäisee tapahtuman yli trombin lailla! Jokainen meistä on varmaan joskus äimistynyt myrskyn yllättävää voimaa!
Rasvakeittimet kaatuvat, sähköjohtojen liitokset jäävät lätäköihin, yleisö ryntäilee ja autot sänkipellolla ajatellulle parkkipaikalla uppoavat liejuun sadekuuron jälkeen.
Paikalle tilatulla ravintolayrittäjällä oli ruokatavarana toiminut kana päässyt helteen takia pilaantumaan. Puskat rytisevät ja vessapaperi loppui tilapäisvessoista. Entä miten paljon jätettä tuottaa parin sadan hengen osallistujajoukko, joka ilahtuu makkaranpaistonuotion herkuista? Riittävätkö roska-astiat? Onko buffetin vastuuhenkilöillä uuden elintarvikelain mukainen hygieniapassi suoritettu?
Tapahtui mitä tahansa odottamatonta on tapahtuman järjestäjä usein täysin valmistautumaton kohtaamaan mediaa. Pelastussuunnitelmassa ei useinkaan ole kriisiviestinnästä mitään mainintaa. Tapahtuman toimijat voivat antaa väritettyjä lausuntoja ja yleisöstä tavoitetut, "kymmenen lapsen yksinhuoltaja äidit", kertovat medioille omat kauhukertomuksensa. Nyt tarvitaan jämäkkää ja todenmukaista tiedotusta tapahtumien kulusta - ennen kuin media ehtii hakea väriläiskiä tapahtuneesta. Siksi tarvitaan pelastussuunnitelmaa.

Uusavuttomuus - tämän hetken hiipivä vaara!
Lapsesi lähtee partioleirille. Mukana on lippukunnan varastosta otettu painekeitin. Mikä takaa, että lapsesi, joka ei ole koskaan käyttänyt sitä, osaisi sen käytön ilman vaaran häivää? Vetäjinä ovat uusavuttomuuden keskellä kasvaneet muutamaa vuotta vanhemmat vetäjät. Apua!
@08:Mihin partiokämpän takasta otetut tuhkat voi laitaa? Kuinka pitkään maastossa jaksaa liikkua tämän päivän nuori, joka valtaosan ajastaan viipyy tietokoneen ääressä hengästymättä kertaakaan viikon aikana? Ministeriön listaamien tulevaisuuden uhkakuvien joukossa oli mm. uusavuttomuus ja ihmisten huono kunto.
Leirikoulu on majoittuneena urheilukeskuksen majoitusrakennukseen. Talo on rakennettu 70-luvulla. Silloin ei vaadittu automaattisia paloilmoitinkeskuksia tai muita rakenteellisia ratkaistuja. Testaako leirikoulun vetäjä kaikkien palovaroittimien kunnon ennen yöpymistä? Testaako niitä kukaan?
Oletko miettinyt kuinka moni tuttavapiirissäsi osaa uida 200 metriä? Uimataito on kuitenkin suhteellisen harvojen etuoikeus. Onko leirikoulun vetäjälle juolahtanutkaan mieleen kysäistä uimataitoa leirikoululaisilta tai edes testata sitä.
Moni vanhempikin luulee koulun opettaneen lapsensa uimaan ja ovat suhteellisen varmoja jälkikasvunsa uimataidosta, mutta " - nyt talvella ei kyllä ole keritty yhdessä uimaan". Kaikki juoksivat innolla rantaan…
Kuinka moni testaa palovaroittimensa toiminnan kesälomareissun jälkeen? Varoittimen paristohan alkaa piipittää, kun jännite laskee, mutta piipitys loppuu aikanaan. Kun tullaan lomareissulta takaisin, katossa on salakavala möykky- joka ei tarvittaessa toimikaan.

Teksti: Eelis Tuisku
Kirjoittaja toimii turvallisuuskouluttajana Helsingin pelastuslaitoksella ja on aikaisemmin toiminut reilun parikymmentä vuotta pääkaupungissa palomies-sairaankuljettajana.

Edellinen - Seuraava