Pelastustieto 8/2006

Standardi ja asetus tuovat yhdenmukaisuutta sairasautoihin

Sairasautoille saatiin pitkän valmistelun jälkeen standardi EN-1789 jo vuonna -99. Standardia ei pidetty kaikilta osiltaan onnistuneena. Standardin korjattu versio on juuri tulossa EU:n jäsenmaiden äänestykseen. Standardisointia hoitaa Euroopan Komission alainen Euroopan Standardisoimisliitto, CEN. Suomessa standardisointia hoitaa Suomen Standardisoimisliitto.
- Vanhaa standardia ei ole otettu virallisesti käyttöön kuin Englannissa. Siinä oli puutteita, jotka on korjattu uudessa standardissa, lääkintöneuvos Sakari Lankinen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo.
EN-1789 -standardi on muiden standardien tapaan luonteeltaan suositus, mutta se määrittelee hyvin yksityiskohtaisesti, minkälainen sairasauton pitäisi olla. Standardi esittää eräänlaisen minimitason, joka vähintään pitäisi sairasautossa olla.

Ohjeita rakenteesta ja varusteista
EN-1789 koskee kaikkia maanteillä kulkevia sairasautoja, joiden kyydissä kuljetetaan potilaita.
Standardi antaa ohjeita niin auton korirakenteesta kuin sen varusteistakin. Se pyrkii varmistamaan sairasautossa matkustavien turvallisuutta kaikissa olosuhteissa.
Standardissa annetaan ohjeita mm. auton sisä- ja ulkomitoista, sähkö- ja ilmastointijärjestelmistä, kaappien sijoitteluista ja varusteiden kiinnittämisistä. Standardin ulkopuolelle on rajattu sairasautossa potilaiden hoitoon käytettävät laitteet.
Standardi on tulossa tänä syksynä ns. painotettuun äänestykseen, jolloin esimerkiksi ranskalaisilla on huomattavasti enemmän ääniä kuin suomalaisilla. Jos yli 70 prosenttia äänistä kannattaa, standardi hyväksytään ja se ratifioidaan eri maissa. Ennakkotietojen mukaan hyväksyminen pitäisi olla selvä asia.
Lankisen mukaan Suomessa seurataan, mitä muut maat ja nimenomaan Pohjoismaat tekevät standardin hyväksymisen jälkeen. Sairasautoille on suunniteltu standardin pohjalta asetusta.

Valikoima pienenee
Suomen edustajana standardia on vuosia hionut Martti Poukka, joka on Profile Vehichelesin Britannian tytäryhtiön toimitusjohtaja. Hän on ollut mukana kehittämässä ambulansseja jo -70-luvulta lähtien. Myös useat muut suomalaiset ovat osallistuneet standardia valmisteleviin kokouksiin.
Poukan mukaan alkuperäisessä standardissa oli yksityiskohdissa tulkintaeroja, mm. testausten todentaminen on nyt tehty selkeämmäksi.
- Eri maiden kesken oli tulkinta eroja miten pitää testata, Poukka selittää.
Standardia varten sairasautoa testataan 10 G:n voimalla kuuteen eri suuntaan negatiivisella kiihtyvyydellä. Se ei ole törmäystesti vaan pysähtymistesti.
Englannissa tulkinta on ollut, että sairasautot kaikkine rakenteineen ja välineineen pitää testata yhtenä kokonaisuutena, mikä on huomattavan kallista. Uudessa standardissa hyväksytään myös osatestaukset, jolloin osakokonaisuudet voivat edustaa lopullista tuotetta. Tämä yksinkertaistaa ja helpottaa testauksia huomattavasti. Samalla testaukset myös halpenevat.
- Standardin tueksi pitää kirjoittaa asetus ja ohjeistus toimenpiteistä, mitä pitää tehdä, jotta sairasauto noudattaa standardia.
Testaukset rajoittavat Poukan mukaan jossain määrin ambulanssien rakentamisen vapautta. Mallivalikoima tulee pienenemään jonkun verran. Vapaavalintaisuutta jää asiakkaille vähemmän.
Mallien väheneminen voisi Poukan mukaan laskea sairasautojen hintoja. Toisaalta sairasautoissa käytetään paljon öljypohjaisia materiaaleja kuten lasikuitua, ja öljyn maailmanmarkkinahinta on kulkenut viime aikoina enemmänkin ylöspäin.
- Yksityisen sairaankuljetuksen puolella on kehitetty oma laatujärjestelmä, jossa jo edellytetään, että sairasautot ovat standardin mukaisia, Poukka kertoo.
Poukan mukaan mitään direktiiviä ei tarvita, koska se tekisi testaamisen entistä monimutkaisemmaksi. Sairasautomarkkinat ovat turhan pienet, jotta direktiivistä olisi hyötyä.
Standardi ja asetus tulevat koskemaan uusia sairasautoja. Euroopassa ostetaan uusia, ensilähdön sairasautoja vuodessa noin 8 000 - 10 000 kappaletta.

Vaikuttaa jo suunnittelussa
Profile Vehiclesin myyntipäällikön Leo Virkkusen mukaan standardi vaikuttaa jo kaikkeen sairasautojen suunnittelussa. Kun tarjouspyyntöjä tulee, useimmat asiakkaat edellyttävät, että sairasauto täyttää kaikilta osiltaan standardin vaatimukset.
Myös Tamlans Oy:n tuotepäällikkö Jaakko Lohjansalo vahvistaa standardin olevan jo todellisuutta sairasautojen suunnittelussa.
Lohjansalon mukaan standardi yhdenmukaistaa sairasautoja ja poistaa markkinoilta "villejä" sairasautoja ja vähentää autojen kirjavuutta.
Perinteisesti sairasautoissa on ollut kulkuaukko ohjaamon ja potilastilan välillä. Monet ovat pitäneet tärkeänä tätä kulkuyhteyttä. Standardi tuo kuitenkin muutoksen. Ohjaamon ja potilastilan välissä pitää olla umpinainen seinä, jossa tosin voi olla ovi. Jos seinässä on ovi, se pitää olla kiinni ajojen aikana. Lohjansalo miettii, että ehkä tähän voitaisiin tehdä kansallinen poikkeama, jotta nykyinen käytäntö voisi jatkua.
Suomalaisten sairasautojen varustelutaso vastaa pääsääntöisesti standardin vaatimuksia. Mutta jotain muuttuu: standardin myötä kaksi suojakypärää lisätään sairasautojen varusteisiin. Ne ovat monessa muussa Euroopan maassa jo tavallisia.
- Standardissa kiinnitetään huomiota siihen, että kaikki varusteet ovat turvallisesti kiinni ja hoitajien työergonomia on hyvä. Tavaroiden pitäisi pysyä paikallaan myös mahdollisissa törmäyksissä, Lohjansalo selittää.

Autot kunnossa
VTT julkisti viime keväänä tutkimuksen, jossa analysoitiin sairasautojen sisätilaturvallisuutta mm. EN-1789 -standardin pohjalta. Tarkastuksiin valittiin eri valmistajilta 15 sairasautoa vuosilta 2000 - 2005.
- Kokonaisuutena sairasautojen tilanne näytti tutkimuksessa aika hyvältä, vaikka tarkastukset suoritettiin uuden standardiluonnoksen pohjalta, teknikko Esa Sitari VTT:stä kertoo.
Autoista löytyi mm. seuraavia isompia ja pienempiä puutteita: ikkunan reuna oli terävä, laitteiden sijoittelussa oli korjattavaa, lämpötilatermostaatti oli pääiskualueella, termostaatin kulmat eivät olleet tarpeeksi pyöreät, lamppu ei pysynyt kiinni latauspidikkeessään onnettomuustilanteessa, hoitolaukku ei ollut kiinnitetty mitenkään.


Teksti: Vesa Toikka
Kuvat: Vjatseslav Robtsenkov ja Vesa Toikka