Pelastustieto 9/2006
Pääkirjoitus
Vapaaehtoisvoimien oltava
rahavaatimuksissaan realisteja
Vapaaehtoisella palokuntatoiminnalla on Suomessa pitkät perinteet. Maamme monet
VPK:t alkavat olla tai vähintäänkin lähennellä jo sadan vuoden kunnioitettavaa ikää. Pinta-
alaa tarkasteltuna pelastustoimea hoidetaan tässä maassa laajoilla alueilla vapaaehtoisvoimin.
Palokuntien vapaaehtoiset tekevät lakisääteistä tehtävää, vaikka alkuperäisestä
vapaaehtoisideasta onkin tänä päivänä tultu kauas. Yhteiskunta maksaa vapaaehtoisvoimille
siitä arvokkaasta työstä, mitä he turvallisuuden hyväksi tekevät. Ja näin
pitää kohtuudella tehdäkin, sillä myös vaatimukset tehdä tällaista vapaaehtoistoimintaa
ovat kasvaneet.
Pelastustoimen järjestäydyttyä kolmisen vuotta sitten uudelleen myös vapaaehtoisten
palokuntien sopimukset piti rukata uusiksi. Alueellisissa pelastuslaitoksissa lähdettiin
erityisesti tarkastelemaan sitä, mitä palvelua heidän tarvitsee alueensa vapaaehtoisvoimilta
ostaa ja toisaalta oli ryhdyttävä yhdenmukaistamaan entisiä yksittäisten kuntien
tekemiä VPK-sopimuksia.
Suomen Sopimuspalokuntien Liitto laati yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa puitesopimuksen
siitä, että sopimukset olisivat valmiina vuoden 2007 alussa. Näin ei nyt joillakin
alueilla tapahdu. Velvoittava ei puitesopimus toki ollutkaan.
Monilla alueilla on käyty hyvin tuskaisiakin neuvotteluja palokuntasopimuksista ja
hiertävin kohta on ollut, kuinkas muuten, raha. VPK:t tai sopimuspalokunnat, kuten
monet haluavat itseään kutsuttavan, eivät ole tyytyneet siihen, mitä pelastuslaitokset
ovat omistajiensa eli kuntien kukkaroista voineet luvata.
Kysymys on paljolti ollut saavutetuista eduista luopumisen tuskasta. Palokuntasopimuksia
ei ole voitu tehdä parhaimmin tienaavan mukaan, mutta onko kyse enää vapaaehtoistoiminnasta,
jos siitä pitää maksaa niin hurjia summia, ettei kuntatalous yksinkertaisesti
salli moista. Toki on niin, että talkoovoimin ei yhdenkään vapaapalokunnan
pidä lakisääteistä tehtäväänsä rahoittaa. Pelastuslaitoksen ei myöskään pidä maksaa
jostakin sellaisesta, mitä se ei toiminnassaan tarvitse. Varsinaisen yhdistystoiminnan ylläpitämiseksi
on kerättävä rahaa esimerkiksi talkoovoimin.
Vapaaehtoinen palokuntatoiminta tunnustetaan meillä elintärkeäksi osaksi pelastustoimea.
Entistä tärkeämpi se on tulevaisuudessa, kun vähenevän väen alueilla olisi löydyttävä
turvallisuuden takaajia. Puheet ammattilaisista ja amatööreistä joutaisivat jo romukoppaan.
Vapaaehtoisvoimien olisi ymmärrettävä se, että pelastuslaitosten talous ei
yksinkertaisesti kestä kohtuuttomia korvausvaatimuksia.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
