Pelastustieto 2/2007

Puomitikasauton operatiivisia mahdollisuuksia ei täysin tunneta

Puomitikasauto ei yleensä ehdi tulipaloon ensimmäisten yksiköiden joukossa. Jos sille ei ole varattu hyvää paikkaa, sen hyödyntäminen voi jäädä puolitiehen. Jos puomitikasautoa ei saada suoraan oikeaan paikkaan, vaan sitä joudutaan siirtelemään, aikaa hukkaantuu turhaan.
Pelastustoimia johtavan alipäällystön ja päällystön pitäisi hahmottaa puomitikasauton toimintamahdollisuudet nykyistä paremmin. Sillä voidaan työskennellä niin ylös- kuin alaspäin ja sivullepäinkin mitä erilaisimmissa pelastustehtävissä.
- Yllättävän paljon puuttuu päällystöltä tietoa, mihin kaikkeen puomitikasautoa voidaan käyttää, Pelastusopiston opettaja Esa Torvinen arvioi.
Pelastusopisto on pitänyt puomitikasautosta seminaareja, joissa on kerrottu päällystölle, missä sitä voi käyttää ja mitä sillä voi tehdä.
- Mielenkiinto on noussut. Mutta on edelleen paikkoja, joissa puomitikasauto jää tietämättömyyttään käyttämättä, Torvinen selittää.
Joistakin kaupungeista ei ole käynyt yhtään palomiestä Pelastusopiston puomitikasauton täydennyskoulutuskursseilla. Syytä hän ei tiedä.
Torvinen muistuttaa, että puomitikasauto on pelastuslaitosten arvokkaimpia ajoneuvoja. Niiden hinnat ovat 400 000 eurosta ylöspäin. Koulutus on vain pieni lisä kustannuksiin, joka lisää myös työturvallisuutta.
Arvokasta ajopeliä pitäisi hyödyntää aina, kun se on mahdollista.
- Puomitikasauton käyttö on toisinaan työnjohdollinen ongelma, suorittajista se ei aina ole kiinni.

Neljä tuntia teoriaa
Pelastajatutkintoon sisältyy neljä teoriatuntia, joilla opetetaan puomitikasauton kuljettamista ja käsittelyä. Torvisen mielestä neljä tuntia on erittäin vähän.
Puomitikasauton käyttökoulutusta ei pelastajatutkintoon sisälly. Opistolla on vain kaksi puomitikasautoa, joten käyttökoulutuksen järjestäminen isommalle joukolle olisi kohtuullisen hankalaa. Puomitikasauton ajoharjoittelua pidetään kuitenkin Iisalmessa ajoharjoitteluradalla muun raskaan kaluston ajoharjoittelun yhteydessä.
Palomiehet ovat monitaitoisia osaajia, joista jotkut erikoistuvat puomitikasautoon. Auton käsittelyn peruskoulutus annetaan pelastuslaitoksissa. Opisto antaa täydennyskoulutusta, mikä on ollut erittäin suosittua.
Viikon mittaisia kursseja on pidetty 2-4 kappaletta vuodessa. Seuraava kurssi alkaa huhtikuun alussa. Kursseille otetaan kaksitoista palomiestä. Tulijoita olisi huomattavasti enemmän. Mukaan pyritään saamaan palomiehiä eri puolilta maata, varsinkin sieltä, minne on hankittu äskettäin uusi puomitikasauto.
Joskus opiston opettajat käyvät antamassa käyttökoulutusta myös paikan päällä. Näin tapahtui vastikään, kun opettajat kävivät Turussa.
Koulutuksiin ovat osallistuneet myös puomitikasautojen valmistajat, jotka tuntevat parhaiten omien laitteidensa käyttöön liittyvät niksit ja huoltotarpeet.
- Puomitikasautossa painopiste on korkeammalla, akselimäärä on 2-5. Telit voivat olla kääntyviä, nousevia tai vetäviä, Torvinen vertaa puomitikasauton kuljettamista sammutusauton kuljettamiseen. Eroja on siis paljon. Sammutusauton ajotaidoilla ei kannatakaan puomitikasautoa kuljettaa.
Tavallisimmat puomitikasautot yltävät 28 metriin saakka. Helsingistä löytyy lajin pienin, kerrostalojen ahtaita sisäpihoja varten suunniteltu Snadi, joka ulottuu vain 20 metriin saakka. Myös suurin on Helsingissä, jossa myös korkeita rakennuksia on eniten, se ulottuu jopa 53 metriin saakka.


Teksti: Vesa Toikka
Kuvat: Helsingin pelastuslaitos