Pelastustieto 4/2007
Pääkirjoitus
Paloalalle tarvitaan valtakunnallinen
museo- ja turvallisuuskeskus
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 180 vuotta Pohjoismaiden suurimmasta kaupunkipalosta, joka riehui Turussa.
Se antoi merkittävän sysäyksen palokuntien perustamiselle Suomessa. Palokunnilla on tässä maassa pitkät perinteet ja historia kunniakas ja mittava.
Jo pelkästään sen takia meillä pitäisi olla valtakunnallinen palomuseo. Tällainen museo on esimerkiksi poliiseilla, miksi siis ei palomiehillä.
Valtakunnallista palomuseota on puuhattu Suomeen jo lähes sadan vuoden ajan,
sillä jo vuonna 1910 seitsemännessä yleisessä palokuntalaiskokouksessa tehtiin asiaa koskeva aloite.
Sitä on senkin jälkeen yritetty saada aikaiseksi,
mutta nykyään historiallista esineistöä esitellään eri puolilla maata vajaassa parissakymmenessä palokuntien perinnehuoneessa tai
paikallisessa palomuseossa. Nämä ovat syntyneet aktiivisten vapaaehtoisten voimin, kuten paloalan erinomaisiin perinteisiin kuuluu.
Museotoiminta on siten enimmäkseen harrastus- ja talkoopohjaista ja siihen suunnatut voimavarat myös sen mukaiset.
Tällainen perinteen vaaliminen on toki erittäin arvokasta.
Parisen vuotta sitten pelastusylijohtaja Pentti Partanen teki aloitteen valtakunnallisen palomuseon saamiseksi
ja nyt alan eri toimijat ovat lähteneet viemään asiaa eteenpäin. Tarkoitus on selvittää, onko tähän maahan saatavissa valtakunnallista palomuseota,
joka ei kuitenkaan olisi pelkästään museaalinen kohde. Palomuseota voisi hyödyntää erinomaisesti myös valistuksellisesti.
Nykytekniikka mahdollistaa erinomaisella tavalla paloalan valistustoiminnan. Mieleen tulee esimerkiksi virtuaalitekniikka,
joka antaa mitä loistavimman mahdollisuuden kertoa ihmisille esimerkiksi paloturvallisuudesta.
Uusi tekniikka kiehtoo myös nuoria ja samalla on mahdollista kertoa paloalan kunniakkaista perinteistä ja historiasta.
Hyvä esimerkki oli parisen vuotta sitten Mäntässä järjestetty "Hälyytys-näyttely".
Valistuksen ja museopedagogiikan sekä ajanmukaisen näyttelyviestinnän keinoin, ja ammattitaidolla,
teknisesti ja taiteellisesti hyödyntäen museoista voitaisiin kehittää laajemmin kiinnostavia ja elämyksellisiä turvallisuustietokeskuksia.
Silloin niistä voisi olla todellista hyötyä onnettomuuksien ehkäisyssä.
Turussa avattiin juuri oma palomuseo ja pohtia voisikin, löytyisikö suomalaisen palokuntatoiminnan juurilta paikkaa valtakunnalliselle palomuseolle.
Toisaalta pääkaupunkiseudulle suunnitellaan uusia näyttelykohteita,
joista merkittävin on Vantaalla tiedekeskus Heurekan läheisyyteen rakennettava uusi näyttelykeskus,
johon saattaisi sopia myös valtakunnallinen palomuseo ja turvallisuuskeskus.
Helsingissä palomuseo on Suomen komeimmalla paloasemalla Erottajalla.
Helsinki päätti äskettäin remontoida yli sata vuotta vanhan paloasemarakennuksen. Oikeastaan ei voi kuin harmitella sitä,
että arkkitehti C. T. Höijer silloisten paloviranomaisten kanssa suunnitteli Erottajan aseman niin toimivaksi,
että se kelpaa aktiivikäyttöön vielä yli sata vuotta myöhemmin. Jos näin ei olisi,
mikä olisi parempi paikka valtakunnalliselle palomuseolle kuin pääkaupungin ydinkeskustassa sijaitseva arkkitehtonisestikin upea rakennus.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
