Pelastustieto 4/2007
Oppilaat palotarkastuksilla arvokiinteistöissä
Pelastussuunnitelma
puuttuu yhä monelta
Helsingin pelastuskoulun pelastajakurssi 31:n oppilaat tarkastivat Kruununhaassa asuinkerrostaloja.
Saalis oli mitä ei-toivottavin. Kaikissa tarkastetuissa kohteissa näkyi välinpitämättömyyttä hoitaa yhteisiä tiloja.
Tarkastus tehtiin pareittain. Opettaja Riitta Kaarenmaa ja harjoitusmestari Veikko Lehtovirta olivat jokaisen ryhmän mukana jossakin kohteessa.
Tarkastusta edelsi 40 tunnin oppitunnit palotarkastuksesta.
Kruununhaan arvokiinteistöistä löytyi yllättävän paljon puutteita. Vain yhden tarkastetun talon piharakennuksessa,
jossa oli kolmen hengen toimistoyritys, oli huolehdittu asianmukaisesti turvallisuudesta. Palo-osastoinnissa oli aukkoja 14 rakennuksessa.
Hissien konehuoneiden, sähköpääkeskusten tai liiketilojen osastoivista rakenteista annettiin palo-osastoinnin korjausmääräyksiä.
Palo-ovien sulkeutumisessa, salpautumisessa tai tiiveydessä löydettiin huomautettavaa 11 talossa.
Pelastussuunnitelma puuttuu
Leväperäisyys on yleistä paremmissakin piireissä. Talojen veden- ja sähkön pääsulkuja ei vaivauduttu opastamaan peräti 17 talossa,
kaasunsuluista puhumattakaan. Kuudessa talossa asukkaat eivät todennäköisesti löydä kaasunsulkuja ilman huoltomiestä.
Näistä asioista ei ole tiedotettu asukkaille niissä 13 talossa, joista pelastussuunnitelma puuttui kokonaan.
Talojen teknisiä tiloja, kuten lämmönjakohuonetta ja sähkönpääsulkuhuonetta, vaivasivat 11 talossa siivottomuus ja liiat roinat.
Pizzataksin pitsa jäähtyy ja vieraat eivät löydä kahdeksassa talossa oikeaa rappua puutteellisen osoitemerkinnän vuoksi.
Tuhopolttajille avautuu tilaisuus lähes kaikissa tarkastetuissa taloissa.
Ullakoille, kellareihin ja kulkuteille oli jäänyt sekalaista romua autonrenkaista jääkaappeihin.
Jos olet aikeissa ostaa tai vuokrata huoneistoa, käy ihan ensiksi talon kellarissa tai ullakolla.
Sieltä paljastuu tapa, millä taloa hoidetaan! Toivottavasti tuhopolttaja ei iske roska-astioihin niissä kahdessa talossa,
joissa ne olivat sijoitettu asunnon ikkunan alle.
Tarkastetuissa taloissa oli tietysti myös pienehköjä liiketiloja.
Näissä kahdessa toinen poistumistie oli kulkukelvoton ja kahdesta liikkeestä ei olisi päässyt vaaran uhatessa ilman omistajan avainta ulos.
Poistumisopaste määrättiin asentamaan neljään liiketilaan.
Palavia nesteitä ja kaasuja oli eksynyt kolmessa talossa pelastajien kannalta hurjiin paikkoihin: kellarikäytävien perimmäisiin syvennyksiin.
Sähköpaloista ei ollut varmastikaan kuullut se kauppias, joka oli kytkenyt kylmäkaapin,
pakkauskoneen ja sosiaalitilan pesukoneen sievällä jakojohtoviritelmällä.
Klassisia sammuttimien tarkastusmääräyksiä ja alkusammutusvälineen hankintamääräyksiä tuli laadittua kymmenen kappaletta.
Monimuotoasumista ullakolla
Eikä tässä vielä kaikki: joukosta löytyi vielä varsinainen pommi. Pommiksi paljastui upea kiinteistö, joka oli peruskorjattu näyttävästi.
Joka kerrokseen oli rakennettu huoneistoihin viherhuoneet ja läpinäkyvät luhtikäytävät uuteen hissikuiluun, joka oli komeasti lasia.
Mutta missä vaiheessa oli suunnitelmista unohtunut pelastus- ja sammutustyö? Sitä nyt selvitellään.
Yksi porras on jäänyt niin kelvottomaan katveeseen, että sammutuspari kaikkine varusteineen tuskin mahtuu sinne kulkemaan,
saati sitten löytää koko rappua. Olikohan mitoituksessa käytetty lantionleveyttä?
Tämän onnettoman rapun kylmältä ullakolta tavattiin kummallinen asumismuoto,
vaikka sisustuksen stailaus näyttikin INNON tai t.i.l.a:n tuotteistamalta.
Porrashuoneesta astuttiin kapeata ullakkoporrasta kivuten suoraan olohuoneeseen.
Lattia oli trendikkäästi vuosisadanvaihteesta asti patinoitunutta kiviladontaa.
Sisäkattona oli ihastuttava raakalauta kivasti ropisevan peltikatteen alla.
Pienet somat ikkunat hämähäkinverkoin antoivat jännittävää hämyistä valoa, jota pilkotti sieltä täältä ullakkokomeroiden kautta.
Olohuoneessa viihtymisen takasi retrohenkinen matala sohvaryhmä löhötuoleineen ja massiivisine sohvapöytineen.
Olohuoneesta avautui näkymä nykyaikaiseen keittiöön.
Tammisen kahdeksanpaikkaisen ruokailuryhmän ympärille sijoitettuihin avohyllyköihin mahtui gourmet-kokin tykötarpeet kätevästi käden ulottuville.
Somien pikkusyvennysten käyttäminen kekseliäästi varastotiloina ja vaatehuoneina täydensi tämän monimuotoisen asumisen.
Vain yksi asia puuttui: lämmitys. Lämpötila oli sama mikä ulkonakin: - 17 astetta.
Lämmön puuttumisen korvasi kaksi noin kymmenen neliön pömpeliä.
Näissä huoneissa asukkaat varsinaisesti elivät ja nukkuivat. Käymälätila oli saatu rakennettua toisen pömpelin kylkeen.
Se oli peräti laatoitettu ja varustettu pesukoneella.
Asukkailla oli varmasti ollut käyttövuorolista pesukoneelle lisälämmittimille ja musiikkilaitteille.
Tästä persoonallisesta asumismuodosta on ilmoitettu rakennusvalvontavirastoon. Palotarkastuspöytäkirjassa määrättiin ullakkotila asumiskieltoon.
Asuinpalotarkastukset tarpeettomia?
Tarkastusisku Kruununhaassa osoitti suomalaisen luonteen: sekoitus välinpitämättömyyttä ja rahanahneutta.
Tarvitaan kantapään kautta koettu epäonnistuminen tai joku ulkopuolinen määrääjä ennen kuin ihmiset ymmärtävät vastuun omasta turvallisuudestaan.
Parhaillaan keskustellaan asuinpalotarkastusten tarpeellisuudesta. Edellä kuvattu tilanne ei mielestäni salli asuinpalotarkastusten lopettamista.
Epäilen pystyvätkö ihmiset vastaamaan oman lähiympäristönsä turvallisuudesta ilman pelastusviranomaisen valvontaa. Haluavatko he edes sitä?
Teksti ja kuvat: Riitta Kaarenmaa, vanhempi opettaja,
Helsingin pelastuslaitos/Pelastuskoulu
Edellinen - Seuraava
|
