Hiljainen tyhmyys rehottaa

Palokunnassa on hiljaista tyhmyyttä, niin väittävät tutkijat alan sisältä. Hiljaisen tyhmyyden tunnusmerkkejä ovat jääräpäisyys, joka ei tingi vanhasta tavasta, ja toisaalta ajattelemattomuus ja omien aivojen laiminlyönti. Hiljainen tyhmyys saa vallan, jota ei kyseenalaisteta.

Ennen oli kaikki loistavasti ja töihin oli aina todella hauska tulla. Eritasoiset päälliköt olivat rivimiehen mielestä mukavia ja reiluja. Työvuorot rullasivat laulellen eikä keikoilla ollut koskaan ongelmia. Kaikki hoitui kuin tanssi. Tällaisen kuvan saa, kun kuuntelee tämän päivän kokenutta tulitaistelijaa, jonka mielestä nykyään kaikki on syvältä.

Oikeasti hyvin ei ollut aina ennenkään. Kun asioita vähän pöyhii, niin aika monessa tapauksessa vanhan hyvän ajan takaa paljastuukin – uskomatonta kyllä – palomiehen tyytymättömyys. Kaikki asiat eivät siis silloinkaan olleet kunnossa.

Jotkut asiat kuitenkin ”pysyy ja paranoo” vuosien saatossa, ne ovat: rutina, kitinä ja johtajanviha. Johtajaa on helppo vihata, kun kaveria näkee niin harvoin, eikä sen kanssa tarvitse edes jutella. Toinen on organisaatio, se on aina haitarista. Sitä voi haukkua koska tahansa. Vaikka se onkin aina läsnä, niin se ei lyö eikä sano takaisin. Johtajat ja organisaatio ovat aggressioiden purkamista varten. Kun kuulee tutut lauseet: ”johtajat ovat tehtäviinsä kykenemättömiä.” ja ”järjestelmä ei pelaa”, voi esittää vastakysymyksen: miten niin? Vastakysymykseen vastataan yleensä: ”sinähän olet hankala” tai ”se vaan on niin, etkö muka huomaa?” Johtajat ja organisaatio ovat haitarista. Väitettä ei tarvitse perustella.

Niin juttelee kokeneempi paloratsu ja vähitellen tuoreempikin, joka imee kaiken opin kuin pesusieni. On coolia, kun konkarit haistattavat paskan niin työpaikalle kuin koko alallekin, he ajavat keikat takki auki elvistellen, menevät keikan päälle kahville tai röökille ja kirota päräyttävät. Ja kun vapaat koittavat, vedetään viinaa ja pannaan niin että tietää. Se saa aikaan kunnioituksen hymyn suupielille, usein jopa palvovaa naurua. Siihen kelkkaan ovat kaikki tervetulleita ja siihen mahtuu aina. Hyppää kyytiin ja alamäki on varma. Ammattitaito ja sen kehittyminen loppuu, kun hiljainen tyhmyys alkaa.

Vanhan jermun suusta kuulee usein: ”kyllähän ne keikat hoituvat, pääasia, että tulee toimeen asemalla”. Mielenkiintoinen asenne mutta täysin väärä. Kun aseman paskanjauhantaan ja vedätykseen satsataan liikaa, niin perustehtävä kärsii. Hiljainen tyhmyys menee työtehtävissä aina sieltä, mistä aita on matalin. Se ottaa tyhmiä riskejä.

Kesämiehen on helppo mennä mukaan vanhan kapinaan, sillä tietynlainen kapinallisuus on nuorissakin sisällä. Mennään massan mukana, eikä kyseenalaisteta, tehdään kuten vanhat sanovat ja kuten aina on tehty. Kun työyhteisö ei tue oman järjen käyttöä, tämä remmi kutsuu helposti. Monesti työyhteisö tukee hiljaista tyhmyyttä.

Kesämies oppii jermun mallista talon tavat ja perinne säilyy. Mallioppiminen on helpoin tapa omaksua asioita, mutta lopputulos ei aina ole loistelias. Huonoista tavoista on vaikea päästä eroon. Hiljainen tyhmyys ei välttämättä edes ymmärrä menevänsä metsään. Joskus se ymmärtää, mutta ei välitä.

Aiemmin Helsingin pelastuskoulussa ennen viimeistä puolen vuoden lukukautta oli neljän kuukauden työharjoittelu. Harjoitteluaika lyhennettiin kahteen kuukauteen osaksi hiljaisen tyhmyyden vuoksi. Harjoittelujaksolta tulleilla oppilailla oli huono opiskelumotivaatio, he osasivat jo kaiken ja olivat omaksuneet huonoja työtapoja ja järjestelmän vihan. He olivat omaksuneet hiljaisen tyhmyyden.

P.S.
Kehäkolmosen ulkopuolella ei kannata hohotella, sillä uusi asia se ei ole sielläkään!

Edellinen - Seuraava