Pelastustieto 10/2008

Vieraanamme: Jari Korkiamäki

Pelastushallinnon johtamisessa kehityksen paikka

Pelastushallinnon ylin johtamisjärjestelmä kaipaa selkeyttämistä. Pelastushallinnossa on tällä hetkellä johtamisjärjestelmä, joka ei kykene vastaamaan vaadittaviin haasteisiin. Sen sekavuus lähentelee surkuhupaista. Pelastustoimi uhkaa jäädä muiden turvallisuussektorin toimijoiden jalkoihin, ellei meille saada toimivaa ylintä johtoa niin valtionhallintoon kuin alueillekin. Lain mukaan sisä­asiain­ministeriön pelastusosastolla on ylin johto ja valvontavastuu. Oikeasti voi kysyä mitä se tarkoittaa? Miten pelastusosasto johtaa ja valvoo? Onko pelastusosastolla edes kykyä ja halua kyseiseen toimintaan? Estääkö kunnallinen itsehallinto pelastusosaston johtamistoiminnan ja valvontavelvollisuuden toteutumisen, vai onko se vain syy johon on aina helppo vedota?

Lääninhallitusten toiminta on jo kauan ollut enemmänkin vitsi, kuin oikeasti toimintaa ohjaava ja valvova elementti. Etelä-Suomen lääninhallitus kirjelmöi Helsingille I-riskialueen saavuttamisen viiveistä ja samaan aikaan Oulu–Koillismaa saa viitata kintaalla omalle palvelutasopäätökselleen sekä muillekin ministeriön ohjeille mm. toimintavalmiusohjeelle oman lääninhallituksensa suostumuksella. Pääkaupungissa on kuitenkin aina 70–80 palomiestä jatkuvassa toimintavalmiudessa. Ei kuulosta kovin tasapuoliselta ja johdonmukaiselta toiminnalta. Lääninhallitusten toiminta tulisikin lakkauttaa.

Pelastusosaston, lääninhallitusten (jos toiminta jatkuu) ja alueellisen pelastustoimen on uuteen pelastuslakiin saatava aikaan selkeämpi johtamisjärjestelmä valtakunnantasolla. Sen lisäksi, että puututaan johtamisjärjestelmän muodolliseen puoleen, on ehdottomasti kehitettävä myös edellä mainittujen organisaatioiden omaa sisäistä johtamistoimintaa. Johtamistoiminta on kaikissa edellä mainituissa ryhmissä nähtävä suurempana kokonaisuutena, ei pelkkänä määräysten antamisena. Johtamistoimintaan kuuluu oleellisena osana tulevaisuuden suunnitelmien teko sekä toiminnan jatkuva kehittäminen.

Pelastushallinto on jäänyt pahasti poliisitoimen ja puolustushallinnon jalkoihin oman innovatiivisen johtamistoimintansa sekä toteuttamiskelpoisten visioiden puutteen takia. Pelastusosasto nukahti pahemman kerran, kun maahamme rakennettiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa. Olen varmasti ylijohtajan kanssa lukenut eri ohjelmaa, koska ylijohtajan mielestä siinä on hyviä asioita pelastustoimelle, kun taas minun versiostani pelastustoimi mainitaan muutamalla sanalla koko sisäisen turvallisuuden ohjelmassa. Mielestäni totuus on kuitenkin se, että sisäisen turvallisuuden ohjelma ohittaa pelastustoimen marginaalisella maininnalla. Pelastustoiminta tuskin kuitenkaan lienee marginaalitoimintaa sisäisen turvallisuuden rakentamisessa.

* * *

Nykyisessä järjestelmässä pelastusosastosta on tullut kummajainen, jonka toiminta kentälle päin näyttää poukkoilevalta ja vailla suuntaa olevalta. Palomiehen suuntaan valtion ylimmän toimielimen toiminnan suunta on näyttänyt vähintäänkin hapuilevalta. Kaikki pelastustoiminnan aito kehitys on tullut muualta kuin ylimmän johdon ja valvonnan viranomaiselta. On tullut tunne, että pelastustointa viedään ja se vain vikisee. Joku voi miettiä, että taas se Korkiamäki pääsee mollaamaan/panettelemaan pelastusosastoa, mutta kertokaahan minulle, miten pelastusosasto on kehittänyt pelastustointa viimeisen 15 vuoden aikana. Päinvastaisia esimerkkejä kyllä löytyy. Eläkeikä oli pelastusosastolle liian poliittinen, mutta palomiesten työajan käyttö ei ole, vaikka siitä kyllä sopivat ammattijärjestöt ja työnantaja. Pelastusosasto työnsi päänsä syvälle pensaaseen eläkeikäasiassa, vaikka päätöksen seuraukset vaikuttavat pelastustoimessa pitkälle tulevaisuuteen. Nyt pelastusosastolta viestitetään miten yöllä on vähemmän hälytyksiä, miehiä voidaan laittaa yöksi kotiin, savusukellusta vain 15 % tehtäviä. Voidaanko turvallisuuskysymyksissä arpoa ajan kanssa? Minulla oli viimeksi yöllä kaksi rivitalopaloa ja kellaripalo. Siinä oli resurssit kovilla jopa Helsingin miesmäärällä. Pitääkö tulevaisuudessa sanoa: Hyvä rouva, ei teidän talonne voi tilastollisesti palaa tähän aikaan.

2000-luvun alussa pelastusosasto kumosi kaikki ohjeensa ja muutamasta päivitetystä ohjeesta huolimatta kaikki vastuu jätettiin kunnille. Jatkuvaa suunnanvaihtoa, ohjeita ei voi antaa, kun on kunnallinen itsehallinto, mutta palomiesten työajan käyttöön ja vahvuuksiin voi puuttua, vaikka se onkin työnantajan päätettävissä. Aina löytyy hyviä syitä olla tekemättä mitään.

* * *

Alueista ja niiden päälliköistä koostuvasta elimestä ei ole tullut odotetun kaltaista kehitystä eteenpäin vievää voimaa. Pelastustoimessa on totuttu vahvoihin johtajiin, joilla on uusia näkemyksiä asioiden hoidosta ja turvallisuuden vahvistamisesta. Nyt viime vuosina on ollut vähän hiljaista. Itsensä hengiltä säästäjiä tuntuu kyllä löytyvän. Kummallista kahvipöytämurinaa on kyllä kuultu, mutta että asioihin olisi painokkaasti puututtu, se on jäänyt puuttumaan. Ihmetyttää edelleen, miten näköalattomasti alueet jatkavat perinteistä palonehkäisyn junnaamista, vaikka sen tehoa voi kyllä suuresti epäillä. Eikö sieltä 22 viisaasta tosiaan löydy enempää potkua?

Aluelaitokset tulivat selvitysmiehen esityksestä ja niidenkin toiminnan valmisteluun luvatut henkilöt ja rahat hävisivät hiljaisesti ja kaikki valmistelu vastuineen ja kuluineen jätettiin alueille. Hätäkeskusuudistuksen epäonnistuminen on olemassa oleva fakta. Pelastusosasto on yksiselitteisesti vastuussa hätäkeskuslaitoksen tilasta. Parannusta yritetään suurentamalla hätäkeskuksia, Helsingin hätäkeskusta ollaan siirtämässä Keravalle. Keskusten suurentaminen on aika omituista, kun vanhatkaan eivät vielä toimi kunnolla ja tutkimusten mukaan pienet hätäkeskukset toimivat vanhoja paremmin. Käyttäjien mielipiteillä ei ole paljoakaan painoa hätäkeskuksista päätettäessä.

* * *

Pelastusosaston ja pelastusjohtajien yhteistoimintaelimen on löydettävä toisensa ja muodostettava yhteinen pelastustoimen kehittämisen ”osasto”. Osastolla valtion virkamiehillä on selkeä vastuu lain ja asetuksen tekemisestä ja päivittämisestä. Vanha palolaki ja asetus, joka edelleen on kaiken pohja, luotiin huomattavasti pienemmillä resursseilla kun pelastusosastolla nyt on. Pelastusosastolta tulisikin karsia turhat rönsyt pois ja keskittyä päätehtävään, eli lainsäädäntöön. Pelastusjohtajien tehtävänä on tuoda kehittämiseen ja resursseihin liittyvä osaaminen toimintaan. Pelastusjohtajien tehtävä on miettiä miten palotarkastukset hoidetaan ja miten oikeasti 1990 aloitettu palotoimen ja varautumisen integraatio viedään loppuun niin, että varautuminen on osa pelastustoimintaa ja laitoksissa miten toimitaan eläkeiän kasvaessa. Nämä ongelmat ovat nimenomaan alueiden ja laitosten ongelmia. Pelastusjohtajien on annettava näissä asiois­sa tietoa pelastusosaston suuntaan ja pelastusosaston mietittävä, miten heidän vallassaan olevilla keinoilla kehitystä viedään pelastusjohtajien esittämään suuntaan. Tämä tosin edellyttää, että pelastusjohtajista löytyisi edes yksi toiminnan kehittämiseen kykenevä, säästöpankkimiehiä siellä kyllä on.