|
Pelastustieto 1/2008
vieraanamme
Pelastustoimi kehittyy konsernimaisemmaksi
Hallinto ja julkisten palvelujen tuotanto ovat suurten muutosten kourissa.
Tavoitteena on turvata väestön tarvitsemat palvelut toimintaympäristön muuttuessa.
Väestön ikääntymisen takia työvoiman saanti ja palvelujen kysynnän muutokset ovat nousemassa keskeiseksi ongelmaksi.
Työntekijöitä pitäisi riittää sekä yrityksiin että julkisiin palveluihin.
Vanhenevan väestön hoitaminen vaatii entistä kovempia ponnistuksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa.
On pelättävissä, että muiden toimintojen vaatimat voimavarat ovat yhä tiukemmassa.
Muuttoliike vie työikäistä väkeä harvaan asutuilta syrjäseuduilta.
Sinne jäävän väestön tarvitsemien palvelujen tuottaminen on entistä vaikeampaa.
Toisaalta muuttovoittoalueilla riskit ja palvelujen tarve lisääntyvät.
Talouspolitiikalla pitää voida turvata niin yritysten kilpailukyky globalisoituvilla markkinoilla,
valtion ja kuntien mahdollisuudet vastuullaan olevien palvelujen tuottamiseen kuin kyky maksaa kasvavan eläkeläisväestön eläkkeet.
Ratkaisuja haetaan toiminnan tehostamisesta: organisaatioiden trimmaamisesta ja uusista palveluntuotannon muodoista.
Avainsanoja ovat suuruuden ekonomia, joustavuus,
uuden teknologian käyttöönotto ja yksityisten palveluntuottajien entistä laajempi käyttö julkisten palvelujen tuottajina.
Ulkomaisen työvoiman houkuttelemista Suomeen pidetään välttämättömänä.
* * *
Pelastustoimi on ollut uudistusten eturintamassa. Alueellinen järjestelmämme on esimerkkinä muille.
Poliisiorganisaation uudistus, kuntarakenteen muutokset ja
Paras - hankkeessa suunnitellut kunnallisen palvelutuotannon uudet mallit seuraavat pelastustoimessa jo tehtyjä uudistuksia.
Välttämättömäksi nähty kolmannen sektorin - kansalaisjärjestöjen - käyttö palvelujen tuottajana on pelastustoimessa arkipäivää jo 1800 - luvulta.
Vapaaehtoiset palokunnat sopimuspalokuntina ovat kolmannen sektorin hyväksikäyttöä parhaimmillaan.
Jo nyt on nähtävissä, että pelastustoimen rakenneuudistus on vienyt alaa haluttuun suuntaan.
Aluelaitokset ovat kuntakohtaisia vahvempia: asiantuntemusta ja koko henkilöstöä voidaan käyttää tehokkaammin,
kuntarajat ovat menettäneet merkityksensä ja talous on pysynyt hallinnassa.
Uudistus ei kuitenkaan ole vielä valmis ja uusia haasteita nousee esiin.
* * *
Jo tänä keväänä odotetaan esityksiä valtion alue- ja keskushallinnon uudistamisen linjauksista.
Ne voivat johtaa muutoksiin myös valtion pelastushallinnon rakenteissa.
Hätäkeskusten palvelutason turvaamisesta keskustellaan lähikuukausina eduskunnassa hallituksen joulukuussa antaman selonteon pohjalta.
Ensi vuoden budjetissa ja tulevien vuosien budjettikehyksissä on ratkaistava käytettävissä olevat taloudelliset voimavarat.
Useilla pelastustoimen alueilla on ollut kinaa kuntien välisestä kustannusten jaosta.
Pelastuslaitosten sisäinen organisaatio ja henkilöstörakenne hakevat vielä muotoaan.
Koulutetun työvoiman saatavuus on nousemassa ongelmaksi.
Palomiesten ongelmalliseen eläkeikäkysymykseen odotetaan hallituksen ohjelmassaan lupaamaa ratkaisua.
Sen valmistelu on keskeisesti kuntien eläkelainsäädännöstä vastaavan valtiovarainministeriön sekä kunta-alan työnantajatahojen käsissä.
* * *
Pelastuslaitosten määrän väheneminen vertailun ja yhdenmukaisen kehittämisen mahdollistavalle tasolle on nostanut esiin ihmettelyn siitä,
miksi asioita tehdään kahdellakymmenelläkahdella eri tavalla.
Kysytään miksi palokuntasopimukset ovat eri alueilla erilaiset, miksi tietojärjestelmät ovat erilaiset
ja eikö olisi kannattavaa yhdistää laitosten voimat esimerkiksi hankinnoissa.
Pelastuslaitosten yhteistyö on lisääntynyt ja vastaus ihmettelyyn erilaisista käytännöistä.
Toivottavaa ja aivan ilmeistä on, että pelastustoimi kehittyy konsernimaiseen suuntaan.
Valtion pelastusviranomaiset, pelastuslaitokset ja alan järjestöt valmistelevat yhteistä kehittämisstrategiaa sekä rakentavat yhteisiä hankkeita.
Mukana ovat myös alan henkilöstöä edustavat ammattijärjestöt.
Sitoutuminen yhteiseen kehittämiseen vaatii avointa keskustelua, yhteisiä arvoja ja valmiutta uusiin käytäntöihin.
Testiksi halusta ja kyvystä yhteiseen kehittämiseen voisi ottaa kenttäjohtamisen tietojärjestelmän. On vaikea uskoa, että kukaan (ehkä joitakin ohjelmistotaloja lukuun ottamatta) hyötyisi siitä, että pelastuslaitoksilla olisi useita toisiinsa ja hätäkeskusten tietojärjestelmiin yhteensopimattomia johtamisen tietojärjestelmiä.
Pelastusylijohtaja
Pentti Partanen
Edellinen - Seuraava
|
|