|
Pelastustieto 3/2008
Pääkirjoitus
Asumisen turvallisuutta ja rakentamisen
hintaa ei saa asettaa vastakkain
Suomalaisten turvallisuutta yritetään parantaa eri ministeriöiden ja muiden toimijoiden yhteistyönä laatimalla sisäisen turvallisuuden ohjelmalla.
Tavoitteena on tehdä Suomesta Euroopan turvallisin maa vuoteen 2015 mennessä, jolloin ohjelmakausi päättyy.
Erilaisia, turvallisuuteen liittyviä toimia pohtineet työryhmät ovat laatineet toimenpiteitä, joilla meidän turvallisuuttamme pyritään nyt kohentamaan.
Suuri enemmistö suomalaisista toimii arkipäivässään hyvän turvallisuuskulttuurin mukaisesti, mutta valitettavasti keskuudessamme on liikaa heitäkin,
jotka eivät näin toimi. Toki vahinko voi tulla myös kello kaulassa, eli turvallisuuteen pyrkivällekin voi vahinkoja sattua.
Erityisryhmät, kuten vanhukset, lapset tai heikosti omatoimisesti pärjäävät ovat suurennuslasin alla.
Hoito- ja hoivalaitokset haluttaisiin varustaa muun muassa automaattisilla sammutusjärjestelmillä ja ohjelmassa tavoitellaan,
että vuoteen 2015 mennessä puolet tällaisista kohteista on sprinklattu.
Päihdeongelmaisten tilanne on lohduttomin. Ikävä esimerkki nähtiin Espoossa, jossa vanhan omakotitalon palossa kuoli viisi ihmistä.
Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa pyritään myös lisäämään heidän asumisturvallisuuttaan.
Heidän asuttamisessaan pitäisi huomioida korkea tapaturmariski ja toisaalta opastaa heitä turvalliseen asumiseen.
Siinä on haastetta kerrakseen kenelle tahansa!
Asuntoministeri Jan Vapaavuori on käynnistänyt rakentamisen normitalkoot, jossa hän haluaa penkoa muun muassa rakentamismääräyksiä.
Paloturvallisuuttakin pitäisi ministerin mielestä tarkastella yhtenä tekijänä siinä joukossa,
jonka karsimisella voitaisiin alentaa rakentamisen kustannuksia.
Ympäristöministeriökin on mukana sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelussa, jossa toisaalta korostetaan sitä,
että rakentamisessa pitäisi huomioida myös turvallisuusnäkökohtia.
Asumisen kustannukset ovat Suomessa sietämättömän korkeat, joten siinä mielessä ministeri on oikealla asialla,
kun haluaa näitä kustannuksia painettavan alas. Mutta onko mahdollista, että kustannuksia kertyy myös rakennusalan toiminnan seurauksena.
Ministeri on todennut, että länsimaisissa sivistysvaltioissa ei eri intressien konfliktitilanteissa lähdetä siitä,
että valitaan keskenään kilpailevista näkökulmista vain yksi ja mennään sen ehdoilla. Toivottavasti myöskään asumisen turvallisuuteen liittyviä asioita ei uhrata halvemman rakentamisen ja asumisen vuoksi.
Pelastajien koulukseen saatava rahaa
Pelastusopiston rehtori Reijo Tolppi kirjoitti
taannoin tässä lehdessä pelastusalan koulutuksen haasteista ja esitelmöi ansiokkaasti samasta aiheesta SPAL:n seminaarissa,
joka myös äskettäin otti voimakkaasti kantaa asiaan. Rehtorin viesti on selkeä: Erityisesti pelastajia tarvitaan kipeästi lisää.
Heitä olisi myös tulossa koulutukseen, kunhan pelastusalan oppilaitoksella oli resursseja sitä antaa.
Miksi sisäministeri ja ministeriö pitävät ääntä poliisien kouluttamisesta, kun heitä eivät työnantajat palomiesten tapaan ole kilvan rekrytoimassa?
Rehtorin ideoima alueellinen koulutus pitäisi käynnistää pikavauhtia! Helsinki on valtiota auttanut omalta osaltaan koulutustarpeen tyydyttämisessä,
ja kuten Tolppikin totesi, valtio on tästä avusta "velkaa" Helsingille ja sen pelastuskoululle.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
|
