Pelastustieto 2/2009
Pääkirjoitus II
Kaksi Mikkoa – kaksi selviytymistarinaa
Pelastusalalla tapahtuvat vakavat työtapaturmat ovat nykyään onneksi harvinaisia. Työtehtävissä sattuu pieniä vammoja useasti, mutta viime aikoina on tapahtunut ainakin kaksi vakavampaa tapaturmaa työ- tai harjoitustehtävissä.
Runsaat pari vuotta sitten palomies Mikko Karvonen putosi palavan rivitalohuoneiston katon läpi ja sai vakavia palovammoja. Viime keväänä paloesimies Mikko Kuoppala lensi sukellusleirillä äkkikäännöksen tehneestä RIB-veneestä ja joutui pahasti potkurin ruhjomaksi.
Molemmat Mikot ovat paranemisessaan osoittaneet todeksi sen, että oma tahto kantaa pitkälle. Kaimat ovat peräänantamattomia tahdossaan parantua ja vakavasta tilanteestaan huolimatta ovat suorastaan hämmästyttävän positiivisia. Heidän elämänasenteestaan meidän jokaisen tulisi ottaa opiksi. Turhanaikainen valittaminen ja asioiden katsominen pelkästään kielteisesti tärvelee myös motivaation olla oman elämänsä sankari.
Vakaviin työtapaturmiin tulisi myös työnantajan varautua ennakolta. Kun oman laitoksen miehelle tai naiselle tapahtuu jotakin vakavaa, turvaverkon on oltava kunnossa. Kovia kokenutta ei saa jättää yksin. Ainakin Tampereelta tulee hyviä uutisia. Molempien tapaturmaisesti loukkaantuneiden Mikkojen kertomukset vakuutusyhtiön suhtautumisesta ovat karua kuultavaa. Vakuutusyhtiöissä yritetään panna korvausasioissa mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin. Miksi näin?
P.S. Iltalehti kysyi, miksi palomiehet eivät pääse aikaisemmin eläkkeelle, jos esimerkiksi maanviljelijät pääsevät. Lehti kysyi myös lukijoidensa kantaa: Pitäisikö palomiesten päästä aikaisemmin eläkkeelle? Lähes 4000 vastaajan joukosta 89 % sanoi kyllä ja 11 % ei.
Esa Aalto
Edellinen - Seuraava
|
