Kirkkojen paloturvallisuus ei ole vain uskon asia, vaan vaatii myös konkreettisia tekoja ja osaamista. Kirkkojen omaisuus on merkittävä kansallinen kulttuuriperintö, josta tulee huolehtia. Norjassa on tavoitteena, ettei yksikään kirkko vuoden aikana pala. Entä meillä?

Viime vuonna paloi kokonaan tai osittain yhteensä 19 kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen rakennusta. Vuosien 2004–2008 keskiarvo on ollut kahdeksan paloa vuosittain. Huolestuttavaa on, että kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen rakennusten palojen määrä on kasvanut nopeammin kuin kaikkien rakennuspalojen vastaavana aikana. Niiden paloturvallisuutta tulee siis parantaa. Erityisen huolestuttavaa on, että etenkin muiden kuin valtakirkkojen rukoushuoneiden palojen määrä on kasvanut kaikkein nopeimmin.

Kaikista uskonnollisten yhteisöjen rakennuspaloista on puolet ihmisen aiheuttamia. Tahallaan sytytettyjä on keskimäärin 22 prosenttia. Tahallaan sytytetty palo alkaa varsin usein ulkopuolelta, ei sisätiloista käsin.

Sisäasiainministeriö on kutsunut koolle jo kolmen vuoden ajan kirkkojen paloturvallisuutta koskevan kokouksen, johon ovat osallistuneet evankelisluterilaisen kirkon, museoviraston sekä ympäristöministeriön edustajat. Olemme yhdessä miettineet keinoja kirkkojen paloturvallisuuden parantamiseksi. Kirkkohallitus on ohjeistanut paikallisia seurakuntia ja olemme pyytäneet, että paikallisella tasolla turvallisuussuunnittelun osana tarkistettaisiin myös paikkakunnan kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen rakennusten turvallisuuden tilanne. Koulutusta on järjestetty, ja mm. palopäällystöliitto ja paloinsinööriliitto ovat tehneet kiinteää yhteistyötä kirkkohallituksen kanssa.

Poliisi on korostanut, että kirkkojen valaistuksesta tulee huolehtia. Lisäksi poliisi katsoo, että kirkon piha-alue tulisi selkeästi rajata, mikä estäisi asiatonta oleilua aivan kirkon vieressä. Nimittäin usein kirkkopalot ovat saaneet alkunsa nuorten iltaisesta oleilusta ja juomisesta kirkon seinän vieressä.

Museovirasto on niin ikään tuottanut hienoa asiantuntija-aineistoa kirkkojen paloturvallisuuden parantamisesta sekä valmistellut asiaa koskevaa ohjeistusta.

Muista pohjoismaista on erityisesti Norja panostanut huomattavasti kulttuurihistoriallisten arvokkaiden rakennusten paloturvallisuuteen. Norjassa ovat aikaisemmin olleet ongelmana monet puukirkkojen palot. Norjassa velvoite suojella kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia perustuu nykyisin lainsäädäntöön ja sen varsin vaativiin velvoitteisiin. Meillä tämä on jätetty ensisijaisesti omistajan vastuulle. Sisäasiainministeriö tulee punnitsemaan tätä kysymystä pelastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Jo nyt kirkon edustajat ovat olleet myönteisesti tukemassa tämäntyyppistä lainsäädäntöä.

Seuraavaksi tarkoituksena on käydä keskusteluja muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Näiden yhteisöjen määrä kasvaa Suomen monikulttuuristumisen myötä. Se, että muiden uskonnollisten yhteisöjen tilojen palot ovat nykyisin kirkkopaloissa yliedustettuna, johtuu todennäköisesti kuitenkin enemmin osaamisen puutteesta kuin esimerkiksi viha- tai vastaavista syistä. Mutta esimerkiksi islamilaisen moskeijan palamisen poliittinen ja yhteiskunnallinen merkitys olisi suuri. Siksi on syytä jo ennalta tehdä yhteistyötä kaikkien uskonnollisten yhteisöjen rakennusten paloturvallisuuden parantamiseksi.

Kansallinen kulttuuriomaisuus, kirkkomme ja uskonnollisten yhteisöjen tilat ovat osa muistiamme ja identiteettiämme. Niiden turvallisuus ja koskemattomuus sekä säilyminen yli vuosien ja vuosisatojen vahvistaa turvallisuutemme perustaa.