Pelastustieto 3/2009

Palomies on psyykkisen
hyvinvoinnin moniottelija

Pelastajien terveyden sekä työ- ja toimintakyvyn tutkimuksella on pitkät perinteet Suomessa. Tutkimusten pääpaino on ollut pelastajien fyysisen toimintakyvyn ja terveyden tarkastelussa, kun taas pelastajien psyykkinen toimintakyky on saanut vähemmän huomiota. Hyvä psyykkinen toimintakyky on kuitenkin ehdoton edellytys pelastajana toimimiseen. Työnkuvan laajentuminen tulipalojen sammuttamisesta ensihoitoon ja muihin pelastustehtäviin on lisännyt työn psyykkistä kuormittavuutta, ja nostanut psyykkisen toimintakyvyn keskeiseksi pelastajan työkykyyn vaikuttavaksi tekijäksi. Hyvä psyykkinen toimintakyky on olennainen tekijä esimerkiksi työturvallisuuden kannalta.

Psyykkisen kuormituksen taustalla työ, työyhteisö ja yksilölliset tekijät
Pelastajan työ on henkisesti kuormittavaa. Psyykkinen kuormitus voi liittyä työhön, työyhteisöön tai yksilöön. Pelastustyöhön liittyviä henkisiä kuormitustekijöitä ovat muun muassa jatkuva hälytysvalmiudessa oleminen, epäsäännöllinen työaika, tilanteiden ennakoimattomuus ja nopeatempoisuus sekä ihmissuhdekuormitus. Psyykkistä kuormittuneisuutta ja stressioireita voi aiheutua myös puutteellisista työvälineistä ja -varusteista tai huonosta työn hallinnasta. Työyhteisöön liittyvistä tekijöistä kuormitus voi liittyä esimerkiksi johtamisen ongelmiin tai sosiaalisen tuen puutteeseen. Myös epätasa-arvoinen kohtelu, heikot vaikutus- ja etenemismahdollisuudet sekä puutteellinen tiedonkulku kuormittavat pelastajia. Yksilöllisistä tekijöistä psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa pelastajan ikä, työkokemus, terveys, elintavat sekä minä-kuva.

Pelastaja siis altistuu työssään toistuvasti erilaisille kuormittaville tekijöille, jotka synnyttävät terveysriskejä. Tutkimukset osoittavat pelastajilla olevan erilaisia psyykkisiä oireita, kuten akuuttia ja kroonista stressiä, masennusta ja unihäiriöitä. Vanhemmilla työntekijöillä on todettu nuorempia enemmän psyykkisiä ja psykosomaattisia oireita. Useiden vuosien työskentely pelastajana ja erilaisten kuormittavien tilanteiden kohtaaminen voi lisätä työn psyykkistä kuormittavuutta. Iän ja terveyden välinen yhteys ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Myös nuoret pelastajat voivat kokea työssään stressiä. Esimerkiksi uudet työtilanteet saattavat kuormittaa nuoria. Toisaalta osaavia, uuden tiedon hallitsevia nuoria pelastajia saatetaan pitää työyhteisössä uhkana, mikä voi ilmetä epäoikeudenmukaisena kohteluna. Pelastajien psyykkinen pahoinvointi näkyy myös työkyvyttömyyseläketilastoissa. Mielenterveyden häiriöt ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen toiseksi yleisin syy pelastajien työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.

Hälytysmerkkejä – milloin reagoida?
Aina pelastajan työssään kokema stressi ei ole haitallista, vaan myös vaativissa tilanteissa, kuten hälytykseen lähdettäessä, elimistön saattaminen valmiustilaan aiheuttaa samantyyppisiä reaktioita kuin stressi. Liiallinen, pitkittyvä stressi ei kuitenkaan ole hyväksi, vaan siihen on puututtava.

Pitkittyvä stressi ja kuormittuminen ilmenevät eri tavoin. Psyykkisen toimintakyvyn muutoksia ei ole aina helppo havaita, mutta joitakin hälytysmerkkejä pelastajan käyttäytymistä seurattaessa voidaan nimetä. Työsuorituksen heikentyminen, sairauslomat ja toistuvat poissaolot voivat olla merkkejä pelastajan työkykyongelmasta. Työstä poisjäänti saattaa lisääntyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten jälkeen. Samaten liiallinen alkoholin käyttö tai tupakointi, sosiaalinen vetäytyminen tai liiallinen sosiaalisuus, agg­ressiivisuus sekä oudot puheet tai käytös voivat kertoa henkisestä ylikuormittumisesta. Tilanteeseen reagoiminen on paikallaan myös silloin, jos pelastajalla on selviä keskittymisvaikeuksia, hänen päätöksentekokykynsä vaikeutuu, hän on ärtynyt, kyyninen tai tyytymätön tai vieraantuu työpaikan arvoista ja normeista.

Esimiehellä on keskeinen rooli pelastajan orastavaan työkykyongelmaan puuttumisessa. Kunnissa on kehitetty valmiita malleja puheeksi ottamisen tueksi, joita myös pelastusalalla voidaan hyödyntää. Myös työterveyshuolto voi toimia tukena varhaisen välittämisen prosessissa.

Miten ylläpitää ja edistää psyykkistä hyvinvointia?
Psyykkistä hyvinvointia voidaan ensisijassa ylläpitää ja edistää kehittämällä työtä ja sen hallintaa. Yksilöllä on kuitenkin viime kädessä vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Työntekijä voi itse vaikuttaa omaan psyykkiseen toimintakykyynsä huolehtimalla ammattitaidostaan sekä noudattamalla terveitä elintapoja. Säännöllinen liikunta, monipuolinen ruokavalio ja riittävä uni ovat avaimia psyykkiseen hyvinvointiin.

Organisaatiotasolla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa kiinnittämällä huomio työyhteisöllisiin, työympäristöön ja työhön liittyviin tekijöihin. Pelastuslaitoksella voidaan miettiä esimerkiksi töiden organisoinnin sekä ergonomian ja työolosuhteiden vaikutusta pelastajien psyykkiseen hyvinvointiin. Missä määrin ikääntyneitä työntekijöitä voisi siirtää kevyempiin työtehtäviin? Olisiko työntekijällä mahdollista irrottautua 24-tuntisista työvuoroista terveyden sitä vaatiessa? Entä miten työturvallisuutta parantamalla voitaisiin vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin? Esimiestyö ja johtaminen ovat myös avainasemassa työntekijöiden psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Esimiehen toiminnan on oltava tasapuolista ja oikeudenmukaista. Rakentava palaute ja jatkuva vuorovaikutus kuuluvat myös hyvään esimiestyöhön. Myös osaaminen ja ammattitaito ovat keskeisiä psyykkiseen hyvinvointiin yhteydessä olevia tekijöitä. Työnantaja voi tarjota pelastajille ammatillisen koulutuksen ohella opastusta työn psyykkisistä kuormitustekijöistä sekä keinoista selviytyä henkisesti kuormittavista työtilanteista. Samaten työnohjaus ja kriisitilanteiden jälkipuinti toimivat jaksamisen tukena. Esimerkiksi Helsingin pelastuslaitoksella on järjestetty esimiehille työnohjaajakoulutusta. Traumaattisten työtilanteiden käsittely voi olla helpompaa, jos tilaisuuksien vetäjinä toimii oman talon väkeä.

Myös työyhteisön toimintaa kehittämällä voidaan vaikuttaa työntekijöiden hyvinvointiin. Hyvät työntekijöiden väliset suhteet, avoimuus sekä työtovereilta saatava tuki ovat tärkeitä. Pelastajat viettävät työpaikallaan yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja, mikä voi olla kuormittavaa, jos työyhteisössä on huono ilmapiiri. Machokulttuuri ei aina ole hyvä ympäristö psyykkisen toimintakyvyn edistämiseen. Psyykkisen pahoinvoinnin myöntäminen voi olla hankalaa leimautumisen ja yhteisöstä poissulkemisen pelosta. Henkisistä ongelmista puhuminen tulisi tehdä hyväksyttäväksi pelastusalalla.

Työterveyshuollolla keskeinen rooli
Työterveyshuolto on pelastuslaitoksen kumppani työntekijöiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä työturvallisuuden parantamisessa. Onnistunut yhteistyö työterveyshuollon kanssa syntyy yhteisesti sovituista tavoitteista, toimintapolitiikasta ja käytännöistä työntekijöiden terveyden ja työkyvyn edistämiseksi. Myös työterveyshuoltohenkilöstön asiantuntemus pelastusalan ja -työn erityispiirteistä on tärkeää.

Pelastusalan työterveys- ja -turvallisuustoimintaa kehitetään
Työterveyslaitos on käynnistänyt vuoden 2009 alussa Palosuojelurahaston tuella tutkimuksen, jossa selvitetään pelastuslaitosten työturvallisuus- ja työterveystoiminnan nykytilaa ja kehittämistarpeita. Tutkimus liittyy kiinteästi sisäasiainministeriön koordinoimaan pelastuslaitosten ja -henkilöstön toimintakykyhankkeeseen ja erityisesti sen osahankkeeseen 4 (Työterveyttä ja -turvallisuutta ylläpitävän toiminnan edistäminen). Tutkimuksen tavoitteena on parantaa pelastuslaitosten ja työterveyshuollon välistä yhteistyötä niin, että työkykyä uhkaaviin ongelmiin reagoitaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksen aikana pelastuslaitosten työsuojeluhenkilöstölle sekä työterveyshuoltojen edustajille tehdään kysely sekä haastatteluja. Tutkimuksessa kerättyä tietoa hyödynnetään pelastuslaitosten työterveys- ja -turvallisuustoiminnan kehittämisessä ja pelastushenkilöstön työhyvinvoinnin parantamisessa. Lisätietoja tutkimuksesta antavat Työterveyslaitoksen tutkijat Hannu Kallio ja Auli Airila sekä projektipäällikkö Sirpa Lusa.

Auli Airila, Juhani Ollila, Anneli Leppänen, Työterveyslaitos


Kirjallisuutta:
Ahola, K., Kivistö, S. & Vartia, M. (toim.) (2006). Työterveyspsykologia. Työterveyslaitos, Helsinki. Lindholm, H. ym. (2008). Pelastushenkilöstön terveystarkastukset – hyvät käytännöt. Työterveyslaitos, Helsinki. Pääkkönen, R. ym. (2008). Työn terveysvaarojen tunnistaminen. Työterveyslaitos, Helsinki. Rantanen, S. ym. (2007). Työturvallisuus pienyrityksessä. Työterveyslaitos, Helsinki. von Gruenewaldt, V. (2004). Henkisen hyvinvoinnin edistäminen turvallisuusaloilla. Työterveyslaitos, Helsinki