Pelastustieto 4/2009

Pelastustoimen devalvointi käynnissä?

Pelastussukellusohjeen muutos herättää närää alalla. Pelastusylitarkastaja Taito Vainio johti työryhmää, joka valmisteli pelastussukellusohjeen. Hän ei puhuisi työturvallisuuden heikentämisestä, ennemminkin toimintamenetelmästä ja siihen liittyvästä päätöksestä.

– Pelkästään työturvallisuutta ajatellen savusukellusta ei tulisi tehdä koskaan. Ihmisten pelastamiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi savusukellusta kuitenkin joskus kannattaa tehdä. Näin voidaan joskus tehdä lisäjoukkoja odottamattakin, eikä sillä vaaranneta työturvallisuutta kohtuuttomasti. Mielestämme työturvallisuus paranee, kun jokaisessa tilanteessa mietitään, että mennäänkö sisään siihen verrattuna, että joka tilanteessa mennään sisään, Vainio sanoo

Pelastussukellusohjeen valmistuminen ei käynyt mutkitta. Palomiesliiton toiminnanjohtaja Petri Hynninen syyttää Sopimuspalokuntien liittoa kelkan kääntämisestä viime hetkellä, jolloin entisen kaltainen ohje oli menossa jo läpi.

Sopimuspalokuntien liiton Mauno Peltokoski kiistää väitteen ja sanoo sopimuspalokuntalaisten esittäneen alusta asti savusukeltajan fyysisten testirajojen lieventämistä sekä poissulkevan testausjärjestelmän sijasta kannustavaa järjestelmää. Vainionkin mukaan Sopimuspalokuntalaisten liitto oli koko prosessina ajan ainoana tahona lievennysten kannalla. Niin päädyttiin turvaparilievennykseen, jossa turvaparin ei tarvitse tietyissä tilanteissa olla savusukelluskelpoinen. Se on kompromissiratkaisu.

– Ratkaisu on naurettava, sillä turvaparin pitää olla valmis raskaampaan tehtävään kuin ensimmäisenä sisään menneen työparin. Turvaparin on pystyttävä tarvittaessa auttamaan loukkaantunut savusukelluspari ulos huoneistosta, Hynninen sanoo.

– Sitä paitsi työryhmän tehtävänannossa oli tavoitteena nimenomaan parantaa työturvallisuutta. Lopputulos on surullinen, Hynninen jatkaa.

Pelastussukellusohjetta valmisteltaessa tutkittiin Suomen tämän hetkistä tilannetta yleisesti. Suomessa monin paikoin savusukellus aloitettiin vanhan tiukemman ohjeenkin aikana ilman turvaparia, sillä pienemmissä paikoissa juuri koskaan ei saada alkuvaiheeseen savusukelluskelpoista turvaparia.

Mikä vaarallista, mikä turvallista?
– Onko osastoidun ja rajoitetun tilan palo niin vaarallinen, että sisään menosta tulisi pidättäytyä ennen savusukelluskelpoisen turvaparin paikalla oloa? pelastusylitarkastaja Rami Ruuska kysyy.

Ruuska tietää tulipalojen arvaamattomuuden, eikä väheksy niitä. Hän vertaa savusukellusta vaativaan vesisukellukseen, jossa työ veden alla tehdään aina yksin, olkoonkin, että parina tällöin toimii pintamies.

Hänen mukaansa käytössä olevaan pelastussukellusohjeeseen päädyttiin pienimmän pahan periaatteella. Jotain lievennyksiä oli joka tapauksessa tehtävä. Ruuska ymmärtää Palomiesliiton kannan ja uskoo sen johtuvan enemmän pyrkimyksestä säilyttää vahvuudet asemilla kuin työturvallisuudesta.

– Onko se sitten turvallista, jos asemalla on paljon palomiehiä odottamassa keikkaa? Ruuska kysyy.

Häneen mukaansa jääräpäiseen vahvuuskeskusteluun ei enää kannattaisi tuhlata energiaa. Hynninen kiistää ehdottomasti väitteen pelkästä vahvuuksien tavoittelusta.
– Kohta tulee aika, jolloin kuntatalous vaikuttaa heikentävästi myös vahvuuksiin, Ruuska maalaa.

– SPAL ja JHL olivat pelastussukellusohjeen lausuntoversion kannalla työryhmässä, mutta omissa lausunnoissaan päätyivät esittämän, että pelastusyksikön vahvuuden tulee olla 1+4, vaikka siitä ei työryhmässä edes keskusteltu. Kummasta tässä on siis kysymys: vahvuuksista vai turvaparista, Vainio kysyy.

Kaikesta huolimatta palvelutasopäätös kaiketi edellyttää, että rahaa löytyy ennalta määriteltyyn toimintaan jatkossakin.

Odotetaanko turvaparia?
Pitäisikö vaarallisessa tilanteessa odottaa turvaparia tai jättää kokonaan menemättä sisään ja tyytyä entistä helpommin ulkoapäin sammutukseen? Ruuska toppuuttelee ajatusta pidättäytyä savusukelluksesta, sillä pelastustyöt on kuitenkin tehtävä. Muuten voi tulla syyte virkavirheestä. Tilanteessa korostuu oikean tilannearvion – ja päätöksen tekeminen, jotka kuuluvat ammattitaitoon.

– Palomiehellä on oikeus kieltäytyä hengenvaarallisesta tehtävästä. Turha näiden asioiden kanssa on itseään riskeerata. Jos turvaparia ei ole, niin odotetaan sitä sitten, paloesimies ja kansanedustaja Jari Larikka totesi Turvallinen Suomi -seminaarissa.

Nyt pelastustoimi on itse lohkaissut pois palan omaa turvallisuuttaan. Mitä sitten, kun pitäisi lohkoa taas? Ruuska pohtii, että maailma elää jatkuvassa muutoksessa: varusteet ja toimintatavat kehittyvät. Tietotekniikkakin työntyy palomiehen arkeen ennen kuin huomataankaan. Kohta hyvien varusteiden avulla voidaan työt tehdä entistä helpommin ja turvallisemmin. Tästäkö lohkominen vasta alkaa?

Marko Partanen